Kuva: Inkeri Tuikka

Vuosia sitten George Burken puiston käytävien asfalttiin alkoi ilmestyä piirroksia, naisen kasvokuvia. Osa oli tehty liiduilla, osa vahaliiduilla. Kukaan ei tiennyt, kuka niitä piirsi. Huhuttiin jopa, että Thunder Bayssa kummitteli. Piirtäjäksi paljastui Kerttu Puurula.
‒ Aloin piirtää näitä parikymmentä vuotta sitten, Puurula kertoo.
Tuolloin hän asui John Streetillä ja tuli puistoon joka viikko kävelemään tai hiihtämään. Nykyisin Puurula asuu Suomi-Kodilla ja käy edelleen puistossa jatkamassa piirtämisharrastustaan aina, kun saa kyydin paikalle.

Ravunpyynnissä Pyhäjoella

Kerttu Puurula, omaa sukua Miilukangas, syntyi vuonna 1932 Pyhäjoella. Perheessä oli kaikkiaan 12 lasta. Työtä ja tekemistä riitti. Kerttu auttoi isäänsä esimerkiksi rakennustöissä. Noin kymmenvuotiaana Kerttu alkoi pyydystää rapuja serkkunsa Marjatan kanssa. Tytöt lähtivät lippojen kanssa joelle ja viipyivät jopa aamuneljään asti. Aamulla ravut vietiin myytäväksi kauppiaille. Ravunpyynnistä kertyi pientä mutta arvokasta lisää perheen tuloihin. Äiti antoi Kertulle niistä vähän taskurahaakin. Sillä saattoi käydä ostamassa Osuuskaupasta esimerkiksi ”namimuruja” eli kuivattuja keltajuuria ‒ makeisia. Makeannälkään saattoi myös napostella voissa paistettua kauraryynien ja sokerin sekoitusta.

Voittoisia hiihtokilpailuja

”Eipä olisi uskonut, että 14 vuotta vanha Pyhäjoen oma kasvatti Kerttu Miilukangas sujutteli voittajana maaliin”, kirjoitti Raahen Sanomat vuonna 1946. Kyseessä oli Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruushiihtojen naisten sarja.
Ensimmäiset hiihtokilpailunsa Kerttu voitti kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Varusteet olivat pitkälti kotitekoiset: monojen tilalla jalassa oli sarkakankaasta ommellut tallukat ja suksisauvat oli tehty luudanvarresta. Kädessä oli vasikannahkakintaat. Vasikannahkan tyttö oli saanut palkaksi eräältä isännältä talon töissä auttamisesta.

Ladulle vaikka käsi paketissa

Siteet lapsuudenystävään ja serkkutyttöön ovat säilyneet. Kerttu Puurula pitää viikoittain yhteyttä Marjatta Sarpolaan, jonka kanssa hän lapsena kulki sekä ravunpyynnissä että hiihtokilpailuissa. Myös hiihtoharrastus jatkuu edelleen ‒ viime talvena Puurula hiihti jopa käsi paketissa.

Teksti: Inkeri Tuikka

Lue loput jutusta Kanadan Sanomien numerosta 48!