Sotalapsena olo lisäsi rohkeutta ja itseluottamusta

Kuva: Seija Arvon arkisto


Kahvintuoksu täyttää talon, keittiön pöydällä on voileipää ja jos jonkinlaista herkkua.
”Tiedätkös mitä lumppusokeri on?”, kysyy talon emäntä, Seija Arvo, hymyillen ja kehottaa vierasta lisäämään kahviin makeutusta oman harkinnan mukaan.

Lumppusokeri, jääkerma, steeki ja friiseri. Siinä nimityksiä, joihin Arvo törmäsi muuttaessaan Port Arthuriin vuonna 1959. Ensin ne kummastuttivat, sitten niihin sopeutui.
‒ Kaikki kysyivät, tulimmeko Kanadaan ilmalaivalla, Arvo nauraa.

Entisen sotalapsen elämään on kuulunut seikkailuja, arkista aherrusta, itkuja ja iloja.

Onnellinen lapsuus sisälsi työtä ja huvia

Seija Arvo syntyi vuonna 1937 Helsingissä. Perheeseen kuului kaksi isosiskoa, Anja ja Aune, ja myöhemmin syntyi vielä pikkuveli Taisto. Kotona kerrostaloasunnossa ei ollut tilaa liiaksi vaan juuri sopivasti.
‒ Lapsuus oli oikein onnellinen. Sörkässä (Sörnäisissä) oli paljon lapsia, ja kaikki tulivat soittelemaan ovikelloa ja pyytämään ulos. Siellä sitten pelattiin mottaria, oltiin piilosta, hypättiin ruutua ja juostiin, Arvo muistelee.

Kesäisin rakennettiin koijia (majoja), pelattiin urheilukentällä pesäpalloa ja käytiin moottoriveneellä Mustikkamaan saaressa. Talvisin otettiin usein pyhäaamuisin sukset mukaan ja mentiin Kulosaareen hiihtämään.

Jos oli vapautta, niin oli vastuutakin. Kotona vallitsi kuri ja järjestys. Kello yhdeksältä illalla piti olla kotona, ja auta armias, jos tulo viivästyi. Äiti huolehti siitä, että huushollissa on ”talon puhtain hella ja puhtain pyykki”. Sunnuntait, pyhäpäivät, erosivat muista viikonpäivistä: aamulla kello kymmeneltä täytyi pyyhkiä pölyt sängynreunoilta ja kuunnella radiosta kirkonmenoja. Iltapäivien ohjelmaan kuului usein kyläilyä. Kirjan lukeminen oli myös sallittua. Joskus illan tunnit loppuivat nopeammin kuin kirjan sivut.
‒ Luin fikkarin (taskulampun) kanssa peiton allakin, Arvo muistelee.

Hienoja muistoja jäi yökyläilyistä sukulaisten luona Hakaniemessä. Heillä oli kylpyamme, kun taas kotona pesuvesi otettiin vadeista.

Leipä ei tullut pöytään itsestään. Seija tottui pienestä pitäen auttamaan äitiä ruoka- ja kahvilähettämön töissä: hän tiskasi astioita, voiteli ja käänteli pullat ja kulki sitten mukana jakamassa pullapusseja asiakkaille.


Teksti: Inkeri Tuikka


Lue lisää Kanadan Sanomien numerosta 42.

Views: 177

Comment

You need to be a member of finnishcanadian.com to add comments!

Join finnishcanadian.com

Events

Videos

  • Add Videos
  • View All

Forum

FinnGoods Introduction 1 Reply

With so many new followers here on Social Media, we would love to (re)introduce ourselves!FinnGoods is a family operated small business (est. 2012) located in Langley BC, Canada. We were both born…Continue

Tags: Marimekko, Arabia, Iittala

Started by FinnGoods Sales in Buy, Sell & Trade. Last reply by FinnGoods Sales Mar 16.

Occupational therapy work practise 1 Reply

Hi everyone! Is there possibly any occupational therapists here who work in Canada? Or do you know one? I'm an occupational therapy student looking for a work practise place from Canada.

Started by Eveliina in Miscellaneous. Last reply by Kanadan Sanomat Sep 13, 2023.

Bringing a piece of Finland to North America – The FinnGoods Story 1 Reply

With so many new followers here on Social Media, we would love to introduce ourselves!FinnGoods is a family operated small business (est. 2012) located in Langley BC, Canada. We were both born and…Continue

Tags: Kahvi, Licorice, Varrasleipä, Finntoast, Halva

Started by FinnGoods Sales in Buy, Sell & Trade. Last reply by FinnGoods Sales May 28, 2022.

Family

Genealogy going on with me. I'm looking for information about a person: Name: Jenny Ojalehto Luonua. b.10 Jun 1903. Pennsylvania. Parents: Herman Luonua and Maria Rapinoja Luonua.Continue

Started by Jouni Salminen in Miscellaneous May 29, 2021.

© 2024   Created by Kanadan Sanomat.   Powered by

Badges  |  Report an Issue  |  Terms of Service