Juho Kuosmasen Hymyilevä mies esitettiin Toronton elokuvajuhlilla. Suomessa ensi-iltansa 2. syyskuuta saanut elokuva on jo voittanut kategoriansa Cannesin elokuvajuhlilla, ja nyt se valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi.

Hymyilevä mies, englanninkieliseltä nimeltään The Happiest Day in the Life of Olli Mäki, kertoo nyrkkeilijä Olli Mäen (Jarkko Lahti) tarinan. Juho Kuosmasen elokuva perustuu tositapahtumiin, ja tarina sijoittuu Suomen kesään vuonna 1962. Mustavalkoinen teos on kuvattu kokonaan käsinpideltävin filmikameroin, ja tällä kuvaustekniikalla on onnistuttu taltioimaan erinomaisesti ajan tunnelma. Yhteys vanhoihin suomalaisiin elokuviin on kuvaustyylin kautta välitön. Katsoja elää Mäen mukana aivan ensimmäisistä kohtauksista elokuvan loppuun asti, niin läheltä ja todentuntuisesti tarina kerrotaan.

Hymyilevä mies sijoittuu aikaan, jolloin 25-vuotias Olli Mäki oli otellut vasta kymmenessä ammattilaistason ottelussa. Hän saa tilaisuuden otella ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta. Vastassa on maailmanmestarin titteliä kantava amerikkalainen Davey Moore (John Bosco Jr.), joka on huomattavasti Mäkeä kokeneempi nyrkkeilijä - hänellä on takanaan jo 64 ammattilaistason voittoa. Elokuvassa kuvataan helposti samaistuttavan Mäen sympaattinen ja karukin matka kohti maailmanmestaruusottelua, johon vielä lisätään häntä selvästi ahdistava mediahuomio.

Hymyilevä mies kertoo yhtä lailla sekä nyrkkeilystä että rakkaudesta. Mäen treeni maailmanmestaruusotteluun on rankka, eikä tilannetta auta se, että hänen valmentajansa ja managerinsa Elis Ask (Eero Milonoff) on ilmoittanut nyrkkeilijän höyhensarjaan. Tämä tarkoittaa, että treenaamisen lisäksi on Mäen tiputettava kiloja sopiakseen valittuun sarjaan. Suurimpana syynä keskittymisen herpaantumiseen on kotikylän tyttö Raija (Oona Airola), johon Mäki rakastuu silmittömästi kesken harjoittelukauden. On vaikeaa keskittyä urheilusuoritukseen, kun rakkaus sotkee ajatukset.

Suomen nyrkkeilyhistoriaan perehtyneet tietävät kuinka ottelu päättyy. Jätetään se kuitenkin tässä kertomatta. Elokuva ei silti pääty tähän 1962 Helsingin Olympiastadionilla täyden stadionin vetäneeseen otteluun, vaan katsojat saavat nähdä vielä vilauksen Ollin ja Raijan onnesta. Hellyttävä yksityiskohta muutenkin tunnelmallisessa elokuvassa on se, että aivan elokuvan loppupäässä Helsingin rantakadulla Ollia ja Raijaa vastaan kävelevä pariskunta on juurikin oikean elämän Olli ja Raija.

Tosielämän ihmisiin perehtymistä

Lahti ja Airola näyttelivät ensimmäistä kertaa urallaan päärooleja näin suuressa elokuvassa. Elokuvanteko alkoi jo vuonna 2011, vaikkei kuitenkaan vielä täyspäiväisesti.
”Jarkko alkoi jo silloin harjoitella nyrkkeilyä”, naurahtaa ohjaaja Kuosmanen.

Oman aikansa vei myös rooleihin paneutuminen, jossa Lahtea ja Airolaa auttoivat myös oikeat Olli ja Raija Mäki.Heistä sai tukea ja opastusta, vaikka lopulta hahmon luominen jää näyttelijän vision varaan. Vaikka fiktiivisenkin elokuvan näyttelijöiden tulee syventyä hahmoihinsa perinpohjaisesti ja luoda heistä omiaan, on tosielämään perustuvassa elokuvassa roolien esittämisen hienovaraisuudella vieläkin suurempi merkitys.

”Kun näyttelijä tekee orientaatiotyötä, ottaa selvää faktoista ja kaikesta muusta, siinä vaiheessa tulee olla todella tarkka ja kunnioittaa sitä kohdetta”, Lahti kertoo ja lisää juuri taustatyön merkityksen korostuneen Ollia näytellessä.

Lue juttu loppuun lehdestämme ja selvitä, kuka povaa elokuvalle Oscar-palkintoa.

Teksti ja kuva: Sara Katajakoski