Afrikan sarvessa sijaitseva Etiopia on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Se kamppailee aavikoitumisen ja äärimmäisen köyhyyden kaltaisten ongelmien kanssa. Monet vuoristoisen maan alueet ovat joutuneet kierteeseen, jossa nopeasti kasvava väestö kaataa puut ja tuhoaa kasvillisuuden, jolloin sateiden tullessa maaperä huuhtoutuu pois ja jäljelle jää kivikkoinen vuorenrinne. Eroosion kuluttamalla maatilkulla ei viljely onnistu, ja pahimmissa tapauksissa viljelijät näkevät nälkää. Ilmastonmuutoksen myötä tilanne on mennyt huonompaan suuntaan.

"Ilmastonmuutos on vaikuttanut sateisiin, jotka tulevat milloin sattuu. Monilla alueilla se tarkoittaa kovempia sateita, jotka pyyhkivät mullan ja kaiken kasvillisuuden mukanaan", Riitta Hepomäki kertoo.

Hepomäki on vastikään palannut Etiopiasta, jossa hän oli 10 päivän matkalla tutustumassa kanadalaisen kehitysyhteistyöjärjestö Canadian Foodgrains Bankin projekteihin. Hepomäki työskentelee Kanadan evankelisluterilaisen kirkon itäisen synodin piispan assistenttina. Hän oli mukana tiedotusvälineiden edustajille tarkoitetuilla matkalla, sillä hän vastaa työtehtävässään synodin viestinnästä. Evankelisluterilaisen kirkon kehitysyhteistyöjärjestö Canadian Lutheran World Relief taas on yksi Canadian Foodgrains Bankin yhteistyökumppaneista.

Taistelu aavikoitumista vastaan

Matkan aikana Hepomäki tutustui kolmeen eri projektiin, jotka kaikki liittyivät maatalouteen ja nälän lievittämiseen alueella. Yhdessä projektissa paikallisia pienviljelijöitä opastetaan kestävään viljelyyn erityisten kokeilumaatilojen avulla. Kun viljelijät näkevät miten kestävillä menetelmillä toteutettu maatalous antaa paljon suuremman ja laadukkaamman sadon, lähtevät uudet viljelymetodit leviämään yhteisössä.
Toisessa projektissa aavikoituneille rinteille lähdettiin istuttamaan puita ja kasvillisuutta. Viiden vuoden maanmuokkauksen jälkeen karu maaperä ollaan saatu jälleen kukoistamaan. Hepomäelle istutus ja maanmuokkaus toi mieleen vastaavat projektit Kanadassa.

"Ajattelin Sudburyä 70-luvulla, jossa oli samanlaisia ongelmia metsien katoamisen kanssa. Sudburyläiset varmasti ymmärtävät, mitä ihmiset täällä tekevät tällä hetkellä. On hienoa nähdä maanmuokkauksen tulokset, kun kuolleesta syntyy elämää. Projektin alkaessa maaperä oli käytännössä kivikasa vuorenrinteellä, mutta valtavan raskaalla työllä siitä syntyi uudestaan viljelymaata."

Kolmannessa projektissa maailman kuumimpiin kolkkiin kuuluvalle paimentolaisalueelle rakennettiin kastelujärjestelmä viereistä jokea hyödyntämällä. Viljelyyn tottumattomille paikallisille järjestettiin koulutusta, jolla maatalous alueella saatiin käyntiin. Seurauksena on syntynyt toimiva kylä, jonne on valittu kaikkein vaikeimmassa tilanteessa eläviä perheitä asumaan ja viljelemään maata. Monipuolistamalla viljelylajikkeita ollaan pyritty huolehtimaan siitä, että satoja saadaan tasaisesti pitkin vuotta.

Lue lisää Kanadan Sanomien 9.12.2014 ilmestyneestä numerosta