Vapaa Sana
Pääkirjoitus
27.3.2012

Niin se vain on, että elämä on yhtä tulemista ja menemistä. Niinpä omalta kohdaltani tämä on viimeinen lehteni. On aika ottaa uusi askel uuteen suuntaan.
Mutta ei elämä, eikä lehtikään, lopu tähän, vaan se jää hyviin käsiin. Interninä tänne tullut, nyt jo kokenut Elina Kirssi jatkaa vastedes ruorissa. Joitakin tarinoitani odottaa vielä varastossa ja ehkä jonkun kolumninkin kirjoitan silloin tällöin.

Jokainen päätoimittaja tuo jotain uutta ja erilaista lehteen. Kuultuamme alussa usein ihmisiltä, kuinka kapea-alaiseksi Vapaa Sanan sisältö oli käynyt, halusimme varmistaa, että vastedes kaikki tahot huomioitaisiin, yhtälailla tärkeässä asemassa olevat ihmiset kuin unohdetut hiljaiset puurtajatkin.
Yhteisön lehden merkittävin tehtävä on olla linkkinä kaikille, purkaa raja-aitoja ja olla puolueeton riitojen keskellä.
Luonnollisesti myös veljemme eestiläiset, jotka ovat kärsineet historiansa aikana vielä enemmän kuin suomalaiset, kuuluvat suureen perheeseemme. Niin myös amerikansuomalaiset, joita asuu rajan eteläpuolella enemmän kuin Kanadassa.
Näkemykseni on myös ollut, että jokaiseen lehteen kuuluu asiallisen asian lisäksi myös huumoria ja kevyempiä juttuja. Näistä on tullut yllättävän paljon palautetta, ja iloksemme yksistään myönteistä.
Niinikään, olen monissa tilaisuuksissa suoraan sekä asiakaskirjeiden yhteydessä saanut kiitoksia lehtemme noudattamasta linjasta. Kiitos kuuluu kuitenkin kaikille lukijoille, jota ovat minut lämpimästi ottaneet vastaan, sekä myös kaikille, jotka ovat olleet jutun aiheina tai niiden innoittajina.

Tämä kahdeksan kuukauden pestini on ollut monien muutosten aikaa. Heti kättelyssä, astuessani uuden presidentin kanssa samoihin aikoihin tehtäviin, saimme perinnöksi nollille ajetun kassan.
Tunne oli, että täällä oli eletty kuin ei huomista olisikaan. Herääkin kysymys mikseivät aiemmat hallitukset tehneet tarpeeksi jo aikoja sitten asian eteen? Tosin ovathan ajatkin tiukentuneet.
Pian tultuani alkoivat välttämättömät saneeraukset ja supistukset, joista ei ole hauska edes puhua. Nyt viimeisestä käänteestä on luettavissa toisaalla tässä lehdessä. Vapaa Sana ja Canadan Sanomat nimittäin sulautetaan yhdeksi lehdeksi.
En kuitenkaan lähde täältä edellämainittujen seikkojan takia, vaan henkilökohtaisista ja terveyssyistä. Koko aikani täällä on ollut valtaosin hauskaa ja muistorikasta.
Toronton kokemus on ollut ainutkertainen elämässäni. Minusta jopa tuli Maple Leafsin fani, mitä en olisi koskaan uskonut.

Oma sanomalehtemme tulee varmasti elämään näillä uusilla tuulilla vielä vuosikaudet. Tämä, sekä pian tuleva uusi yhteislehti tarvitsee kuitenkin koko suomalaisyhteisön tuen.
Arvoisat Lukijat, olette nyt avainasemassa suomalaislehdistön jatkon suhteen. Lehti tulee niin kauan, kun Te sitä tilaatte ja tuette ja uskon, että haluatte näin tehdä jatkossakin.

Kiitoksia näistä yhteisistä kuukausista kanssanne!

Jonathan Riikonen