Poliitikkoja ja viranomaisia syytetään usein kapulakielestä. Yksinkertaisista asioista tehdään kaukaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Mitä esimerkiksi Suomen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson yrittää tällä sanoa?

“Kahden elinvoimaisen kansalliskielen ylläpitämiseksi toteutetaan valtioneuvoston hyväksymän kansalliskielistrategian toimenpiteitä.”

Anteeksi mitä? Kansalliskielistrategia?

Selvälle suomen kielelle käännettynä: Sekä suomen- että ruotsinkielisillä on oikeus saada Suomessa palvelua omalla äidinkielellään. Hallitus rohkaisee siis viranomaisia käyttämään molempia kieliä.

Kansaneläkelaitos Kela on ollut esimerkkinä muille virastoille: Se on viime vuosina selkeyttänyt lomakkeiden ja ohjeiden kieltä. Tarkoituksena on ollut päästä eroon turhasta lakisanastosta. Asiakkaan pitäisi ymmärtää tukipäätös ilman asianajajaa tai lakikirjaa.

Selkokieli menee vielä askeleen pidemmälle. Se on yksinkertaisempaa kuin yleiskieli, sillä sen rakenne ja sanasto ovat selkeämmät. Selkokielessä suositaan lyhyitä lauseita sekä mahdollisimman tavallista sanastoa. Sen tarkoituksena ei ole ”tyhmentää” asioita, vaan esittää asia selkeästi ja ymmärrettävästi.

Esimerkiksi Kanadan julkisen terveydenhuollon järjestö Canadian Public Health Association tarjoaa palvelujaan selkoenglanniksi, in Plain English.

Kanadan Sanomat aloittaa tässä lehdessä selkokielisten uutisten kokeilun. Osalla suomalaisyhteisön jäsenistä on nimittäin liian suuri kynnys lehden lukemiseen. Olemme saaneet palautetta, että osa lukijoista ei enää ymmärrä lehden kieltä. Suomalaisyhteisö kanadalaistuu ja suomen kieltä kuulee yhä harvemmin.

Moni lapsi oppii suomen ja englannin samaan aikaan, mutta viimeistään koulun alkaessa englannista tulee lapsen pääkieli. Tämä on aivan ymmärrettävää, sillä koko muu yhteiskunta pyörii englanniksi (tai ranskaksi). Sama kehitys on nähtävissä muissakin siirtolaisyhteisöissä.

Kolmas sukupolvi haluaa muistaa sen minkä toinen unohti, sanovat kuitenkin amerikansuomalaiset. Suomea opetetaan edelleen eri puolilla Kanadaa: Suomi-kouluissa, yliopistoissa ja seurakunnissa. Lisäksi on suuri suomensukuisten joukko, jotka ovat oppineet suomen kielen vanhemmiltaan ja muilta sukulaisiltaan. Elämää pyörii enimmäkseen englanniksi, mutta suomeksi osataan vaihtaa hieman kuulumisia. Lisäksi on monia, joiden suomen opiskelu on vasta alkanut.

Tälle isolle joukolle ovat suunnattu selkokieliset uutisemme. Haluamme, että matalammallakin kielitaidolla voisi seurata suomalaisyhteisön kuulumisia. Sen vuoksi lehdessä on myös englanninkielisiä juttuja, lastennurkka ja kielikoulu.

Näin aluksi teemme selkokielisiä juttuja kaikenikäisille. Selkosivut eivät siis ole tarkoitettu vain suomea opiskeleville lapsille vaan vanhemmillekin kielestä kiinnostuneille.

Otamme mielellämme vastaan palautetta selkosivuistamme. Onko kieli tarpeeksi yksinkertaista? Mistä aiheista meidän tulisi kirjoittaa selkouutisia?

Teksti: Annika Martikainen

Kuva: Mari Tiensuu