Vapaa Sana
Pääkirjoitus
7.2.2012

Tällä viikolla lehdessämme on erityinen Valentinen päivän numero. Vaikka rakkaus, välittäminen ja toisista huolehtiminen kuuluvatkin jokaiseen päivään, on hyvä, että sitä vielä erityisesti korostetaan.
Nykymaailmamme on liian kiireistä ja tuntuu, että moni käy vanhempiaan katsomassa vain jouluna, kiitospäivänä ja näiden syntymäpäivinä. Valentinen eli suomeksi Ystävänpäivän tarkoituksena on pysähdyttää muistamaan lähimmäistään keskellä arkea.
Nykyisin vain sähköpostikortit ovat yleistyneet ja kunnon vanhat postinkantajan tuomat pahviset kortit käyneet harvemmiksi. Kuitenkin aito muisto ystävältä oman kodin piirongin päällä tai työpaikan seinällä olisi paljon näkyvämpi ja pysyvämpi muisto. Vanhoina aikoina kortit tehtiin kotona käsin.
Valentinen päivä on myös hyvä tilaisuus kutsua mielitietty tyttö ensi kertaa ulos syömään ja viritellä seurustelua alkamaan. Rohkea ja moderni nainenkin voi yhtälailla tehdä aloitteen ja kutsua itse mieskumppanin syömään tai vaikkapa ballroom-tanssin pyörteisiin.

Vaikka Valentinen päivän juuret ovatkin kristilliset, tapa on levinnyt 1900-luvun lopulta lähtien myös valtaosaltaan ei-kristillisiin maihin, kuten Kiinaan. Itse asiassa kiinalaisilla on kaksikin ystävänpäivänjuhlaa.
Toinen on perinteinen länsimainen 14. helmikuuta ja toinen, nimeltää Qixi on kiinalaisen kuukalenterin seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, mikä osuu loppukesän elokuuhun. Siitä on tullut suosittu kosiopäivä, mikä tehdään yleensä matchmakerin välityksellä.
Aivan kuten Thanksgiving yhdistää kaikki rodut ja uskonnot Pohjois-Amerikassa, Valentine pyrkii tekemään sen koko maailmassa. Päivällä on ainakin innokkaita promoottoreita kaikkialla, nimittäin kukka- ja karamellikauppiaat ja ravintoloitsijat, jotka osaavat loihtia myös koristeilla tunnelmaa päivään.
Kaupallisuudesta huolimatta tärkein Valentinessa on sen vilpittömyys ja pehmeiden arvojen muistaminen.

Valentinen päivä syntyi oikeastaan sattumalta. Alkuperäisselityksiä on monia, joista kenties vanhin ja luotettavin on legenda Ternin piispasta Roomalaisvainojen aikaan.
Piispa Valentinus yhden tarinan vihki salaa sotilaita, sillä Rooman armeijan käsityksen mukaan naimaton sotilas keskittyi taistelemaan eikä ajatellut perhettään.
Toisen tarinan mukaan Ternin piispa kehotti nuorukaisia kieltäytymään sotapalvelusta ja jäämään kotiin armaidensa luokse. Keisari Marcus Claudius ei katsonut tätä hyvällä, vaan tuomitsi hänet kuolemaan helmikuun 14. päivänä vuonna 269.
Myöhemmin hänen haudalleen rakennettiin kirkko ja hänestä tehtiin rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja hän sai pyhimyksen arvon.
Jos näin ylimalkaan voi sanoa, tämä marrttyyri ei kuollut turhaan, sillä muistopäivän saattamana hän on kenties yhdistänyt enemmän pareja kuin olisi arvannutkaan.