Minna Jokinen ajaa Honda XL 650 V Transalp vm. 2002 merkkisellä moottoripyörällään maailmaa ympäri. Toissaviikonloppuna hän pysähtyi Pickeringissä.

Minna Jokinen on matkalla maailman ympäri. Hän ajaa ensimmäisenä suomalaisnaisena yksin maailman ympäri moottoripyörällä. Takana on jo reilut 18 000 kilometriä. Kulkupelinä Jokisella on Honda XL 650 V Transalp -merkkinen moottoripyörä vuosimallia 2002.

Sunnuntai-iltana, 20. heinäkuuta Jokinen saapui Pickeringiin, kaupunkiin Toronton kupeessa. Reissun puoliväli oli ylitetty reilua viikkoa aikaisemmin Vancouverissa.
Toukokuun 26. päivänä alkanut noin kolmen kuukauden matka on edennyt siihen malliin, että Jokinen uskoo puristavansa kilometrit kasaan 85 päivässä. Alunperin hän arvioi matkan kestävän noin 100 päivää.

Jokisen reitti on kulkenut Suomesta Venäjälle, Kazakstanin ja Mongolian kautta Etelä-Koreaan ja meren yli Kanadan länsirannikolle. Pickeringistä Jokinen starttasi heti haastattelun jälkeen kohti Niagaran putouksia, missä hän ylitti rajan matkallaan Bostoniin.

Jokinen ajaa vain päiväsaikaan, lisäksi hän pukee päälleen motoristin täysvarustuksen kelillä kuin kelillä ja noudattaa aina nopeusrajoituksia.

Lentäminen maksaa, majoituksessa säästetään

Nainen, moottoripyörä ja kilometritolkulla tietä ja vaihtuvia maisemia - sen kun kääntää kaasukahvaa ja antaa mennä.

Aivan näin yksinkertaista maailmanympärimatkan järjestäminen ja suunnitteleminen ei kuitenkaan ole. Jokisen mukaan työläintä ja kalleinta on järjestää moottoripyörän kuljetus lentokoneessa valtamerien yli.

"Tässä on ollut hirveä määrä järjestelytehtäviä. Minulla on ollut kolme agenttia eli järjestelijää eri puolilla maailmaa, jotka ovat huolehtineet pyörän lennättämiseen tai laivaamiseen liittyvistä järjestelyistä", Jokinen kertoo.

Laivalla moottoripyörä kulki Vladivostokista Etelä-Koreaan ja sieltä ilmateitse Kanadaan. Edessä on vielä toinen lento Atlantin yli Eurooppaan.

Jatkuvat rajanylitykset ja Suomen kilvissä kulkevan moottoripyörän kuljetukset vaativat Jokisen mukaan myös loputonta kärsivällisyyttä.

"Väsyneenäkään ei sovi viranomaisten kanssa hermostua. Pitää jaksaa hymyillä ja kaivaa dokumentteja esiin uudelleen ja uudelleen."

Majoituskustannuksissa Jokinen pyrki sen sijaan säästämään majoittumalla mahdollisimman vähän maksullisissa hotellihuoneissa ja pääasiassa tuttujen ja tutun tuttujen luona.

Jokisen matkasta tehtiin keväällä ennakkojuttu seurakuntansa lehteen. Jutun yhteydessä pyydettiin ilmoittamaan, mikäli jollakulla olisi vinkata sopivaa majapaikkaa reitin varrelta. Tarjouksia tuli runsaasti.

Esimerkiksi Pickeringissä Jokinen majoittui Dave ja Jennifer Bakshin luona. Jokinen ei tuntenut pariskuntaa ennestään, mutta hänen kanttorikollegansa tunsi.

Jokinen on Helsingin ortodoksisen seurakunnan Itä- ja Keski-Uudenmaan kanttori. Työaikoja ja lomapäiviä sumplimalla sekä seurakuntansa ja piispansa tuella ja suostumuksella Jokinen saattoi irrottautua kolmeksi kuukaudeksi tavallisesta arjestaan.

"Kolmen kuukauden matkaan minulla oli varaa. Käytän matkaan vuosilomapäiviäni sekä lisäksi otin palkatonta vapaata. Lisäksi tunnen itseni, en haluaisikaan olla kauempaa poissa kotoa", Jokinen sanoo, vaikka viihtyykin tienpäällä ja sietää sitä, ettei aina pääse suihkuun tai ole puhdasta päälle pantavaa.

Jokinen pitää matkastaan henkilökohtaista päiväkirjaa, julkista blogia ja merkkaa pienimmätkin ostokset ylös. Kotiin palattuaan hän suunnittelee kirjoittavansa oppaantapaisen, josta olisi käytännön hyötyä muille vastaavaa reissua suunnitteleville.

Jokisen on määrä saapua Euroopan halki takaisin Suomeen noin kuukauden kuluttua. Hänelle on tärkeää, että hän ehtii marja- ja sienimetsään korjaamaan talteen syksyn satoa.

Merkittävä etu olla nainen ja yksin

Näyttelijät Ewan McGregor ja Charley Boorman ajoivat moottoripyörällä maailman ympäri vuonna 2004 ja tekivät matkastaan tv-dokumenttisarjan: Long way round. Jokiselle dokumenttisarja näyttäytyi elämää suurempana ja toimi innoittajana: "jonain päivänä minäkin!"

Jokinen osallistui ensimmäiseen motoristien kokoontumiseen 1988. Kolmea vuotta aikaisemmin hän oli ajanut kevari- eli kevyt moottoripyöräkortin ja saanut isoäidiltään käsirahan ensimmäisen kaksipyöräisen ostoon.

Naismotoristeja ei 1980-luvun lopun Suomessa vielä juuri ollut. Naisten osuus moottoripyöräilijöistä on kuitenkin lisääntynyt. Jokisen mukaan noin 10 prosenttia moottoripyörän omistajista Suomessa on naisia.

"Etelä-Koreassa taas ei ollut naismotoristeja. Kazakstanissa näkyi hyvin vähän moottoripyöriä ylipäänsä."

Alusta asti Jokinen on ajanut paljon yksin. Ensimmäisen pidemmän reissun hän teki Saksaan vuonna 1987. Ennen maailmanympärimatkaansa Jokinen oli ajanut yhteensä 30 eri maassa Euroopassa.

Pitkä ajomatka on sujunut Jokiselta ilman vakavampia kommelluksia. Neljästi hän on kaatunut seisaaltaan, pahimmin Kazakstanin tullissa, jolloin pyörä kaatui vasten viereistä autoa. Tällaisissa tilanteissa Jokinen tarvitsee ulkopuolisten apua painavan ajopelin nostamiseen.

"Minulle on ollut merkittävääkin etua siitä, että olen nainen ja yksin moottoripyörän kanssa liikkeellä. Minuun on suhtauduttu poikkeuksetta mielettömän positiivisesti ja ystävällisesti. Ei puhettakaan, että siinä Kazakstanin tilanteessakaan olisin saanut sakkoja tai muuta."

Ainoa todellinen vaaratilanne sattui Moskovan itäpuolella, kun vanha mies mopolla käänsi suoraan Jokisen eteen. Venäjällä hän joutui myös kuulusteluihin, sillä navigaattorin ja autoletkan harhauttamina Jokinen ajoi kielletylle alueelle.

Suomalaisuus ja Amish-vankkurit ikimuistoisia

Halkoessaan Kanadaa Jokinen ryhtyi ottamaan kuvia näkemistään suomalaisista tienviitoista ja kylteistä.

"Lopetin sen melko pian, kun oivalsin, miten paljon niitä on", hän nauraa.

Thunder Bayn ja Sault Ste. Marien välisellä etapilla hän näki motellikahvilan luona liehuvan Suomen lipun. Tiskin takaa hän löysi kanadansuomalaisen Roy Laukkasen ja tämän norjansukuisen vaimon.

"Roy kertoi, kuinka hänen isovanhempansa muuttivat Oulusta Kanadaan 1920-luvulla. Roy puhui vielä jonkin verran suomea", Jokinen kertoo. Vaikkei pyörän selkään rajattomasti tavaraa mahdukaan, uskaltautui Jokinen ostamaan Laukkasen puodista pienet ametistikorvakorut matkamuistoksi.

Kanadansuomalaisuuden kohtaaminen on ollut Jokiselle yksi mieleenpainuvimmista kokemuksia matkan varrelta. Mutta entä se kaikkein ikimuistoisin?

"Amish-vankkurit!" Jokinen intoutuu.

Hän kertoo lukeneensa paljon amishien kulttuurista ja ihailevansa heidän tapaansa elää maailmaa säästävästi. Nyt hän näki amisheja ensimmäistä kertaa eläissään.

"Oli pakko vetää tien sivuun ja ehkä hieman röyhkeästikin ottaa muistoksi pari videonpätkää ja muutama valokuva", Jokinen kertoo.

Reissun Aasian etapilta Jokinen muistaa erityisesti kazakstanilaista vieraanvaraisuutta sekä koko Etelä-Koreaa idän ja lännen kohtaamispaikkana ja Samsung-maana. Ortodoksikanttorina Jokisen matkaan liittyi myös pyhiinvaelluksen aspekteja, kun hän pistäytyi Venäjällä luostareissa.

"Sergei Radonežilainen pyhäinjäännösten kunnioittaminen, se oli myös yksi. Radonežilainen on ehkä yksi Venäjän kunnioitetumpia pyhiä henkilöitä."

Pickeringin jälkeen Jokisella on vielä noin 9000 kilometriä kotimatkaa.

Minna Jokisen matkaa maailman ympäri voi seurata hänen blogissaan, osoitteessa: http://blog.hos.fi/maailmanymparimoottoripyoralla/

Teksti: Miina Sillanpää
Kuvat: Minna Jokinen, Miina Sillanpää

Artikkeli on julkaistu Kanadan Sanomien numerossa #31/2014, 29.7.2014.