On lauantaiaamupäivä 14. toukokuuta ja kymmenen nuorta on kokoontunut Agricolan kirkon alakertaan. Yhdessä nuorten kanssa keskustelemassa ovat pastorit Matti Kormano ja Tommy Svensson. On viimeinen tapaamiskerta ennen seuraavan päivän konfirmaatiota, jolloin yhdeksän kuukautta kestänyt rippikoulu tulee vihdoin päätökseensä.

Salissa käydään läpi yhdessä mitä kukakin lukee tulevassa rippikoulun päätösjuhlassa sekä harjoitellaan jokaisen henkilökohtaista esitystä. Esimerkiksi Aaron on valmistellut kyselyn, jonka hän tulee näyttämään vieraille tietokoneen kautta salin näytöillä ja lauluesitystä harjoitteleva Anna tulee esittämään itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen. Konfirmaatiota tulee katsomaan ja todistamaan jokaisen nuoren perheenjäsenet.

Rippikoulu yhdistää nuoria

Ryhmä aloitti rippikoulun viime vuoden syyskuussa ja on tavannut kerran kuukaudessa. Kaikilla nuorilla rippikoulun käynnin syynä ovat perhesyyt. ”Meillä on koko perhe käynyt rippikoulun”, kertoo Henri. Aleksandra, joka on osaksi suomalainen, tulee käymään rippikoulun sekä Kanadassa että Suomessa. ”Lähden tänä kesänä suorittamaan rippileirin myös Suomeen. Sain järjestettyä sen niin, että pystyn osallistumaan konfirmaatioon molemmissa maissa.” Aleksandra kertoo.

Iältään nuoret ovat 13-16-vuotiaita. Kaikki ovat kotoisin Toronton alueelta, mutta eivät ole tunteneet toisiaan entuudestaan ennen rippikoulun aloittamista. Hauskinta kaikille on ollut yhdessäolo ja erilaiset pelit. Tunneilla leikkien ja pelien lisäksi he ovat pohtineet yhdessä elämään ja uskontoon liittyviä asioita ja käyneet läpi erilaisia rukouksia. Pastoreina yhdeksän kuukauden aikana ovat olleet pastori Martti Hyhkö, Tommy Svensson sekä Matti Kormano. Rippikoulun opetuskielenä on ollut englanti.

Kuten Agricolan alakerran ruokailusalin seinällä olevista vanhoista luokkakuvista voi nähdä, ovat rippikoulujen luokkakoot pienentyneet vuosien varrella. On silti ollut positiivista huomata kuinka joka vuosi löytyy halukkaita käymään rippikoulun - toivottavasti myös jatkossakin.

Teksti ja kuvat: Ida Lohela