Vapaa Sana
Pääkirjoitus
13.3.2012

Venäjällä pidettiin viime viikolla presidentinvaalit, jossa Putin julistutui heti voittajaksi. Hänen valinnallaan on vaikutusta Suomeenkin.
Kotimaamme kohtalo on aina olla ollut idän ja lännen välissä, kahtalaisten kulturellisten ja poliittisten vaikutusten keskellä. Kuitenkin ”itäiset tuulet” ovat osoittautuneet aina suuremmaksi haasteeksi.
Varmasti saamme kiittää sisukasta ja peräänantamatonta kansanluonnettamme ja vaikeaa kieltämme siitä, että olemme säilyneet omana itsenämme. Suomalainen kun ei omaksu päällepäsmärin kieltä ihan vähällä.
Olimmehan Ruotsin alla 400 vuotta ja sen seurauksena vain rannikkolla puhutaan naapuria nyt.
Kun kotimaamme ajautui vuonna 1809 Suomen sodan jälkeen Tsaarin Venäjän siipien alle, moni koki sen helpotuksena. Ruotsi riisti Suomea minkä ehti. Isosta talosta oli varustettava hevonen ja kylästä muutama mies Ruotsin sotiin.
Ilman suomalaissotilaita ei Ruotsi olisi häärinyt kunkkuna Euroopassa. Ruotsi myös osti meiltä pilkkahinnalla tervaa ja myi sitä edelleen hyvällä voitolla.

Tsaarin ajan Pietari osoittautui pienoiseksi kultakaivokseksi etenkin Karjalan alueen suomalaisille. Terijoen rannoilla rikkaat kävivät kylpemässä ja lomaa viettämässä.
Pietariin myytiin puuta, maataloustuotteita, nahkoja, rakennusmateriaalia - ylimalkaan kaikkea mitä suurkaupunki rikkaine hoveineen tarvitsi. Maitoa kuskattiin sinne junalla jopa Hämeestä asti.
Toki Tsaarikin sorti, mutta kaikki muuttui kuitenkin pian vallankumouksen jälkeen, kun Lenin istutti aatettaan ja Stalin alkoi kohota hierarkiassa. Maasta tuli Neuvostoliitto ja yksityisyritteliäisyys valtioistettiin ja vastustajat teilattiin tai kärrättiin Siperiaan.
Jo Lenin yritti kuuluisan Tammisunnuntain aikaan nostattaa työläiskapinaa Suomessa ja ujuttaa kommunismiaan maahamme. Suomen piti olla heidän ponnahduslautansa Eurooppaan. Onneksemme valkoinen puoli osasi olla valppaana ja kapina tukahdutettiin, jotta maamme sai vapaana vaurastua.

Eläminen Neuvostoliiton naapurina ei koskaan ollut herkkua. Suomen valloitusyritys Mainilan laukausten varjolla tyrehtyi sisukkaaseen vastarintaan. Vaikka Karjala meni, jäi sentään oma supistettu maa ja usko huomiseen.
Valtakuntamme raja on aina ollut keinotekoinen, sillä suomalaisia kansallisuuksia on asunut pitkällä idässä. Jatkosodan haaveena oli vapauttaa nämä tyrannian ikeestä, mutta siihen eivät pienen maan paukut riittäneet.
Valvontakomissio teki vielä viimeisen epätoivoisen yrityksen Suomen kääntämiseksi sosialistiseksi. Sittemmin Suomi eli aina YYA-sopimuksen varjossa. Neuvostoliittoa ei saanut julkisesti edes arvostella, mutta Amerikkaa kuului pitää pahana.
Juuriko siitä syystä Suomea pian kutsuttiin Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi? Se oli hiljainen näyttö ketä oikeasti arvostettiin.
Nyt uusi Venäjä pitää itseään suurena pomona. Karjalan palauttamiskysymys on yhä tabu. Venäläiset ostavat maata Suomesta kovalla kiireellä, mutta suomalaiset eivät saa ostaa edes Karjalasta omia perintömaitaan takaisin.
Uusimman tiedon mukaan Venäjä suunnittelee hirmuista sotavarustusta Suomen rajalle. Ehkä olemme heille vieläkin sellainen uhka, sillä ainakaan sisumme ei ole kadonnut mihinkään.