Näyttelijä Kari Väänänen (vas.) asuu itsepintaisesti Kemijärvellä. Etnologi Hanna Snellman jututti häntä Kelly Saxbergin kuvatessa ja Ron Harpellen toimiessa äänimiehenä.

Elokuvantekijä Kelly Saxberg teki metsäteollisuutta käsittelevän dokumenttielokuvan historioitsija-aviomiehensä Ron Harpellen kanssa. Dokumenttifilmi Pulp Friction tuo yhteen tarinoita Suomesta, Kanadasta ja Uruguaysta.

Kun aviomies sattuu olemaan historian professori, myös vaimo voi löytää itsensä mielenkiintoisen tutkimusprojektin ääreltä. Ja vaimon ollessa omatoiminen elokuvantekijä, tutkimuksen esiin nostamat tarinat voidaan jakaa muillekin elokuvan muodossa. Juuri näin kävi Kelly Saxbergin ja Ron Harpellen kohdalla.

”Pulp Friction: Globalisaation ja yhteisön kohtaamispaikalla” on dokumenttielokuva metsäteollisuuden varassa elävistä kaupungeista ja niiden ihmisistä. Pulp Friction tarkastelee sitä, miten globalisaatio vaikuttaa syrjäisiin paikkoihin Kanadassa, Suomessa ja Uruguayssa. Materiaali kuvattiin Terrece Bayssa, Kemijärvellä ja Fray Bentosissa.

Elokuva perustuu samannimiseen akateemiseen tutkimusprojektiin ja julkaisuun. Kokonaisuudessaan Pulp Friction -projekti kesti kolme vuotta. Ron, joka oli osallisena myös akateemisessa työssä, ohjasi elokuvan. Kelly vastasi kuvaamisesta ja editoinnista. Dokumenttielokuvan rahoitti Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden neuvosto.

Menneisyytemme on kehittyvien maiden tulevaisuus

1960-luvulla Kemijärvi kuului puunkorjuun nolla-alueeseen; puuta ei kannattanut kuljetuskustannusten vuoksi korjata metsäteollisuuden käyttöön. Suomen valtio perusti Kemijärvelle sellutehtaan, jotta seudun työttömyys vähenisi. Valtio-omisteisen Stora Enson sellutehdas lakkautettiin vuonna 2008. Paikallinen kansanliike oli yrittänyt pelastaa tehdasta, mutta liike ei onnistunut pyrkimyksissään.

”Kemijärven kohdalla sellutehdas kirjaimellisesti hävitettiin ja metsäteollisuus alueella loppui”, Kelly kertoo.

Kemijärven jälkeen Kelly ja Ron matkustivat kuvaamaan Fray Bentosiin, Uruguayhin. UPM-kymmene, suomalaistaustainen monikansallinen metsäteollisuusyhtiö, perusti sellutehtaan Fray Bentosiin vuosi ennen Kemijärven tehtaan sulkemista (2007).

”Uusi sellutehdas tuottaa noin viisi kertaa saman kuin Kemijärven sellutehdas tuotti”, Kelly sanoo.

Ontariossa puolestaan oli ennen useita sellutehtaita – Kellyn mukaan kymmenisen. Nyt niistä on jäljellä kaksi. Terrece Bayn sellutehdas ehti olla vuosia suljettu, kun intialaistaustainen monikansallinen yhtiö The Aditya Birla Goup osti tehtaan hiljenneet tilat.

”Tällaisia kertomuksia me kerromme uudessa dokumentissa. Keskiössä ovat tavalliset ihmiset ja työläiset”, Kelly kertoo.

Hän näkee Kemijärven ja Terrence Bayn välillä yhtäläisyyksiä.

"Miten voisimmekaan kilpailla kehittyvien maiden halvan työvoiman kanssa ja puiden, jotka kasvavat täyteen mittaansa kahdeksassa vuodessa? Terrence Bayssa asiat näyttävät nyt hyviltä, mutta kaupungin elinkeinoelämä ei voi olla yhden tehtaan varassa", Kelly miettii.

”Dokumenttielokuvan tarkoitus on näyttää myös kyseisille yhteisöille nämä erot. Meidän menneisyytemme ja nykyisyytemme on Uruguayn kaltaisten maiden tulevaisuus", hän jatkaa.

Omatoiminen elokuvateko vaatii sisua

Kelly opiskeli parikymppisenä historiaa Manitoban yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1988. Kuvaamisen ja editoinnin hän on opetellut itse käytännön kautta.

”Heti lukion jälkeen pääsin televisioasemalle töihin. Myöhemmin menin harjoittelijaksi Kanadan kansalliseen Film Boardiin. Siellä opin lisää editoinnista.”

Thunder Bayssa asuvat Kelly ja Ron ovat tottuneet tekemään filmejä yhdessä. Perhe päätyi Thunder Bayhin parikymmentä vuotta sitten, kun Ron sai historian professorin paikan Lakeheadin yliopistosta. Pariskunta on tehnyt omaehtoisesti pienen budjetin ja "nollabudjetin" elokuvia nyt kymmenisen vuotta. Osa elokuvista on löydettävissä Vimeon sivuilta internetistä.

Thunder Bayssa Kelly tunnetaan yhtenä Bay-kadun elokuvafestivaalin järjestäjistä. Bay-kadun elokuvafestivaali pidetään vuosittain Finlandia Hallilla. Muun ohjelman joukossa järjestäjillä on tilaisuus tuoda esiin omia elokuviaan. Paikalliset elokuvaharrastajat ja puoliammattilaiset muodostavat yhteistyöverkoston nimeltä Flash Frame.

”Siihen kuuluu parikymmentä aktiivista tekijää”, Kelly kertoo.

Teksti: Johanna Tiainen
Kuva: Kelly Saxbergin arkisto

Artikkeli on julkaistu Kanadan Sanomien numerossa 28 (8.7.2014).