Sudburyssa vaikuttanut kanadansuomalainen Arne Ritari koki asiakseen juurruttaa Lions Club -toiminnan sukunsa kotimaahan Suomeen. Heinäkuun ensimmäisessä viikonvaihteessa Ritarin aloitteesta syntyneen työn tuloksena noin 70 hengen delegaatio suomalaisia Lions-aktiiveja osallistui järjestön 97. kansainväliseen vuosikokoukseen Torontossa.

Suomalainen Lions-liitto on historiansa aikana vienyt Lions-klubit Unkariin, Viroon, Venäjälle, Latviaan ja Liettuaan. Suomeen Lions-toiminta tuli Kanadasta. Välillisesti Sudburyssa vaikuttanut liikemies ja Lions-aktiivi Arne Ritari oli siis avainasemassa yhdysvaltalaisen Lions-liikkeen leviämisessä myös itärajan taa ja Baltian alueelle.

Ritaria pidetään suomalaisen Lions Club toiminnan perustajana ja kummina. Hänen useiden Suomeen suuntautuneiden matkojen ja kirjeenvaihdon seurauksena Suomen ensimmäinen Lions-klubi perustettiin elokuussa 1950 Helsinkiin. Klubi juhli 60-vuotisjuhlaansa vuonna 2010.

Ritari omisti matkatoimiston Sudburyssa. Hän järjesti matkoja Helsingin Olympialaisiin ja kokosi samalla joukon suomalaisia perustamaan ensimmäistä klubia.

Suomi on sittemmin kasvanut asukaslukuun suhteutettuna varsin aktiiviseksi Lions-maaksi ja lionsjärjestö yhdeksi maan suurimmista vapaaehtoistyötä tekevistä järjestöistä.

Suomessa leijonilla on noin 25 000 jäsentä ja klubeja on yhteensä 936. Suomi on Euroopan neljänneksi suurin ja maailmanlaajuisesti 12. suurin Lions-maa.

Kanadaan lionismi loikkasi Yhdysvaltojen puolelta vuonna 1920 tehden kolme vuotta aikaisemmin perustetusta liikkeestä kansainvälisen.

Kuivan huumorin liikemies

Arne Ritari asui käytännössä koko ikänsä Kanadassa, vaikka kävikin syntymässä Seinäjoella, äitinsä kotitalossa. Arnen isoisä Tuomas Juhonpoika Ritari sai laivalipun Kanadaan jo vuonna 1896. Tämän vaimo ja poika, Arnen isä, Tuomas Wilhelm Tuomaanpoika Ritari seurasivat perässä joitain vuosia myöhemmin.

Arne Rudolf Mikeal Ritari syntyi 7. maaliskuuta 1906. Tuomas ja vaimonsa Justiina Amalia Mikintytär Korpinen asuivat tuolloin jo Copper Cliffin kaivosalueella, mutta Justiina tahtoi lapsensa syntyvän koto-Suomessa. Hän matkusti yksin Suomeen synnyttämään ja palasi saman vuoden syksyllä nyytti kainalossaan takaisin Kanadaan.

Arne suunnitteli seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja opiskeli Sudburyn Mining Schoolissa. Hänen ensimmäinen vakituinen työpaikkansa oli kuitenkin Ontarion metsähallituksen piirtämö.

Arne avioitui Kaarina Heinosen kanssa vuonna 1932. Heille syntyi yksi tytär, Caroline.

Yrittäjyys ja itsellinen työnteko kiehtoivat miestä siinä määrin, että Arne ryhtyi vuonna 1934 myymään henkivakuutuksia perustamansa vakuutusyhtiön kautta. Paria vuotta myöhemmin päivänvalon näki myös Arnen matkatoimisto. Hän myi molemmat yrityksensä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun puolivälissä.

Sudburyn Suomi Lions Clubin nykyinen puheenjohtaja Reijo Viitala muistaa yhteisössä tunnettua miestä pikkupojan arvostavalla, ehkä hieman pelokkaallakin kunnioituksella. Arne oli Lions-toiminnan ohella monessa mukana, muun muassa Sudburyn kansallisseuran toiminnassa.

"Uskomme, että Arne Ritarin tehtäväksi annettiin myös viedä Sudburyn kansallisseuran lahjoittama jääkiekon palkintopokaali Kanada-malja Suomeen vuonna 1950. Aivan varmaksi ei tiedetä, mutta mielestäni se sopisi niihin vuosiin", Viitala sanoo.

Viitala muistaa Arnen rehtinä ja rehellisenä, kuten vain Leijonan-arvolle sopii, mutta myös kuivakan huumorin miehenä.

Arne oli ahkera Suomen-kävijä sen jälkeen, kun ensi kertaa sitten syntymänsä tuli lähteneeksi Suomeen vuonna 1948. Hänen kerrotaan kirjoittaneen hyvää suomea, vaikka vähättelikin omaa kielitaitoaan.

Arne Ritari kuoli vuoden 1996 lokakuussa, 90 vuotiaana. Hänet on haudattu Sudburyyn.
Arne ei kuitenkaan jäänyt suomalaisille lioneille pelkäksi myyttiseksi hahmoksi, vaan hän kävi Suomessa lähes vuosittain ja osallistui kunniajäsenenä Suomen Lions-liiton vuosikokouksiin aina kuolemaansa saakka.

Arne antoi leijonanosan

Arnen merkittävä omistautuminen Lions-järjestölle alkoi, kun hän liittyi Sudbury Lions Clubiin vuonna 1933. Myöhemmin hän toimi Toronto Suomi Lions Clubin kummina, ja perusti Sudbury Suomi Lions Clubin, jonka kunniajäseneksi hänet nimitettiin vuonna 1989.

Arne ei pyrkinyt järjestön johtotehtäviin, vaikka hänen kerrotaan olleen ystäviä itse liikkeen perustajan Melvin Jonesin kanssa. Arne toimi kuitenkin piirinsä kuvernöörinä 1956-1957 ja luovutti muutoin leijonanosan ajastaan järjestölle.

Arne Ritarin nimi ja perintö elää vahvana suomalaisessa Lions-toiminnassa myös nykypäivänä. Vuonna 1986 perustettiin Arnen nimeä kantava Arne Ritari -säätiö, jonka tehtävä on esimerkiksi apurahoin tukea Suomen Lions-klubien hyväntekeväisyyteen johtavia aktiviteetteja ja vaalia Arnen elämäntyötä. Säätiö perustettiin jäsenistön palkitsemiseksi hyvistä suorituksista tai henkilökohtaisina merkkipäivinä.

Arne itse antoi siunauksensa nimensä käyttämiselle säätiön nimessä. Säätiön myötä päätettiin kehittää myös Arne Ritari -kilta, jonka jäseneksi hyväksytylle lionille myönnetään Lions-ritarin arvo. Korkein huomionosoitus kokeneelle ja aktiiviselle jäsenelle on hankkia hänelle Ritari-killan jäsenyys. Kilta perustettiin vuonna 1994.

Vuoden 2006 Suomen Lions-liiton vuosikokouksen yhteydessä paljastettiin Arne Ritarin muistokivi Seinäjoella. Tuolloin oli kulunut 100 vuotta hänen syntymästään ja samalla säätiö oli toiminut 20 vuotta.

Monen Suomesta lähteneen siirtolaisen haave oli palata takaisin kotimaahansa rikkauksia ja parempaa elämää mukanaan kantaen. Uusi manner ei monenkaan kohdalla muuttunut konkreettiseksi kullaksi. Lions-toiminnan näkökulmasta Arne Ritarin voidaan kuitenkin katsoa onnistuneen tässä synnyinmaataan rikastuttavassa tavoitteessaan.

Teksti: Miina Sillanpää

Juttu Arne Ritarista on julkaistu Kanadan Sanomissa (issue #26-27) 24.6.2014. Lue tarkemmin Lionsien 97. vuosikokouksesta Torontossa Kanadan Sanomista.