Raha ja taideteokset vaihtoivat omistajaansa Toronto Art Expo -messuilla. Toronto Art Expossa gallerian pitäjät etsivät kaupallisesti lupaavia taiteilijoita talliinsa, ja taiteilijat myyvät teoksia parhaansa mukaan messuvieraille. Tavalliset ihmiset etsivät kodin sisustukseen sopivia tauluja, ja keräilijät haluavat sijoittaa rahansa taideteoksiin, joiden rahallinen arvo säilyy tai nousee tulevaisuudessa.

Esillä oli maalauksia, veistoksia ja lasitaidetta noin 200 taiteilijalta ja monesta eri maasta. Yksi Expon taiteilijoista oli Irja Ketola, joka saapui Torontoon Beavertonista, Toronton luoteispuolelta.

”Minulla meni hyvin Expossa. Sen puolesta en voi valittaa. Yleisellä tasolla tämän vuoden Expo oli suuri pettymys. Paikalle ei tullut todellisia keräilijöitä, ja kauppa oli vähäistä. Messujen tiedottaminen ja markkinointi meni pieleen. Ihmiset eivät tienneet messuista”, Irja arvioi.

Irjan oma taiteilijan ura jakautuu kahteen osaan: nuoruusvuosiin ja leskiaikaan. Liki kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen Irja aloitti taiteen tekemisen uudelleen vuonna 2005. Toronton Art Exposta hänellä ei ollut aiempaa omakohtaista kokemusta.

”Taidehulina tuntui aika absurdilta. Oli ihanaa palata takaisin kotiin Beavertoniin, vaikka tämä onkin tällainen pikkukaupunki”, Irja huokaa ja kuulostaa tyytyväiseltä.

Irjan tie taiteilijaksi on ollut mutkikas. Hän valmistui kauppakoulusta, minkä jälkeen hän on opiskellut sekä psykologiaa että sisustussuunnittelua. Sisustussuunnittelun opinnot toimivat ovena varsinaisiin taideopintoihin.

”Aloitin Ontarion taidekorkeakoulussa 27-vuotiaana. Pian korkeakoulussa koettiin taiteellinen mullistus. Perinteisen taidekoulutuksen korvasi kokeellisuus. Monet opiskelijat vaihtoivat muualle. Minulle kokeellisuus sopi erinomaisesti”, Irja kertoo.

Irja oli tavannut aviomiehensä ja saanut esikoisensa jo taideopiskelijana. Valmistumisen jälkeen taiteilijan elämä käynnistyi hyvin: hän piti näyttelyitä, menestyi taidekilpailussa ja sai apurahoja. Hänen taiteellinen tyylinsä oli ajan mukainen: sopivan kokeellinen ja käsitteellinen.

”Eräs minulle mieluinen avantgardistinen galleria oli kiinnostunut minusta. Kerroin galleristille odottavani toista lastani. Hän käski minun palata asiaan vuoden päästä. Olisin ollut heti valmis aloittamaan. En ikinä palannut sinne.”

Irjan 70-luku sujui taiteen merkeissä. Vuosikymmenen lopussa Irjan terveys heikkeni, ja hän päätti suunnata voimansa perhe-elämään. Taide jäi tauolle, ja tauko venyi kolmen vuosikymmenen mittaiseksi.

Vanhempi poika Ari patisti äitinsä takaisin taiteen pariin. Irja oli jäänyt leskeksi vuonna 2003, ja elämänhalu oli hetkellisesti kadoksissa.

”Ari muutti vanhan makuuhuoneensa minun työtilakseni. Hän hankki sinne kaiken tarpeellisen ja käytännöllisesti katsoen lukitsi minut sinne. Hän tiesi, että saisin sillä tavalla taas kiinni elämästä.”

Irjan Expossa esillä olleet työt muistuttivat hänen kokeellista 70-luvun tuotantoaan. Nyt hän empii kuitenkin kahden eri tyylin välillä. Entä jos unohtaisi kokeellisuuden ja tekniikoiden yhdistämisen, ja keskittyisi maalaamiseen? Perinteisiä maisemamaalauksia Irjalta tuskin kannattaa odottaa jatkossakaan.

Irja Ketolan messuilla olleet teokset olivat maalauksen ja veistoksen välimuotoja.

Teksti: Johanna Tiainen
Kuvat: Mari Tiensuu

Lue koko artikkeli Kanadan Sanomien numerosta 17/2014.