Näin joulun aikaan on hyvä muistaa Suomeen jääneitä perheenjäseniä ja ystäviä. Suuntasin siis matkani joulukorttiostoksille postikorttikauppaan, joita muuten tässä maassa on hämmentävän paljon.

Kun olin saanut valittua oivat kortit, joissa yhdistyivät hauskalla tavalla joulu ja Kanada, siirryin kassalle, jossa juttelin myyjän kanssa niitä näitä ennen maksutoimituksen suoritusta. Kuningatar Elizabeth toisen kuvilla koristettujen paperinpalojen ja joulukorttien vaihdettua omistajaa päätin vielä iloisesti toivottaa myyjälle ”merry christmas”. Tähän sain vastaukseksi kyllästyneen ilmeen ja vastauksen: ”ok”.

Ymmärsin tietenkin saman tien, että lontoon kieli teki tällä kertaa puhujalleen tepposet. Sille on syynsä, että angloamerikkalaisessa maailmassa sanotaan ennemminkin ”hyvää lomaa”. Ei ole välttämättä täysin kosher toivotella hyviä kristus-messuja henkilöille, jotka viettävätkin lomapäivänsä hanukkan tai kwanzaan tahdissa.

Suomenkielessä asia on taas aika lailla päinvastoin. Ymmärtäisin kristityn pahastumisen hyvän joulun toivotuksille, koska joulu-sanalla viitataan keskitalven juhlan pakanalliseen perinteeseen.

Pakanalliset juhlaperinteet ovat ihan ymmärrettävästä syystä vahvat kylmässä ja pimeässä pohjolassa. Talvipäivänseisauksen aikaan alueella on juhlittu vuoden pimeintä aikaa ja kevään tulon väistämättömyyttä.

Joulun asema vuoden tärkeimpänä juhlana ja pakanalliset juhlintaperinteet ovat säilyttäneet paikkansa, sen jälkeenkin kun kristinusko Pohjoismaihin aikoinaan levisi. Monella suomalaisella jouluperinteellä onkin juurensa pakanallisissa juhlatavoissa.

Muun muassa joulupukki (niin se partaveikko, kuten olkipukkikin), joulukuusi ja lintujen ruokinta tulee perinteisistä suomalaisista joulunviettotavoista. Jopa kynttilöiden sytyttely haudoille jouluna juontaa juurensa pakanallisista tavoista, minkä vuoksi kaikki protestanttiset kirkot eivät tätä käytäntöä ole purematta nielleet.

Kristinusko on tuonut mukanaan joulunviettoon uusia tapoja ja lähi-itäisen mausteen. Nykypäivän joulu onkin pitkälti sekoitus edellä mainittuja perinteitä. Yhteisenä nimittäjänä ja vahvana pohjavirtana joulun juhlinnassa on rauhoittuminen, perheen kanssa yhdessäolo ja ylensyönti.

Seesteiselle ja rauhalliselle joulunvietolle on viime vuosikymmeninä noussut haastajansa, joka kääri joulun muovipakettiin. Lahjojen antamisen tapa kehittyi kyllä jo 1800-luvun alun varakkaissa perheissä, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla joulu kaupallistui vauhdilla.

Joulunaika tuo nykyään todella ison siivun vähittäiskaupasta. Jouluun liittyvä myynti ja mainostus alkaa jo marraskuun lopussa ja seuraava kuukausi onkin jo sellaista myyntihulinaa, että joulupukki jää ilmaislahjoineen auttamattomasti jalkoihin.

Marraskuun lopussa uutisissa näytettiin pätkiä Yhdysvaltain puolella joulukaupan aloittavan Black Fridayn tapahtumista, kuten ihmisten ampumisesta parkkipaikan takia. Niitä katsellessa ei voinut kuin olla typertynyt ihmiskunnan puolesta ja ihmetellä millaiseen järjettömyyteen jouluun liittyvä markkinahumu on ajautunut.

Jouluostoksilla stressaantuneena onkin hyvä pistää asioita tärkeysjärjestykseen ja miettiä kumpi on tärkeämpää, velvollisuudentunnosta ostetut paketit vai yhdessäolo läheisten kanssa.

Oma joululahjatoiveeni on, että jouluna kaikki maailman lapset sanoisivat yhteen ääneen: ”haluamme rakkautta, emme muovileluja”. Tiedän, että joululahjatoiveeni on aika utooppinen, joten uusi PlayStation 3 kelpaa myös hyvin.

Henri Pakarinen