”Hienoa, jos elokuva saa yhdenkin ihmisen kyseenalaistamaan arvomaailmaansa,” naispääosaa näyttelevä Laura Birn sanoo.

”Meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme ja meidän pitää tunnistaa ne,” sanoo suomalainen elokuvaohjaaja Dome Karukoski.

Karukosken elokuva Leijonasydän sai maailman ensi-iltansa Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla syyskuun alussa. Elokuvassa rasistisen uusnatsiryhmän johtaja Teppo rakastuu Sariin. Pian kuitenkin selviää, että Sarilla on tummaihoinen poika Ramu edellisestä suhteesta. Teppoa näyttelee Peter Franzen, Sarin roolissa nähdään Laura Birn ja Ramua esittää nuori Yusufa Sidibeh.

Leijonasydän kuvaa uusnatsit väkivaltaisina ja räjähdysherkkinä nuorina miehinä. Ulkomaalaisten uhkailu ei jää vain sanoihin, vaan heidän kimppuunsa käydään nyrkein ja potkuin.

Tepon äkkipikaista veljeä Harria näyttelee Jasper Pääkkönen. Hänen mukaansa pelkkä hiusten ajaminen ei riittänyt uusnatsien sielunmaisemaan pääsemiseksi. Elokuvaa varten haastateltiin entistä uusnatsia, joka oli tehnyt paljon pahaa elämässään.

”Hän kertoi, mikä saa ihmiset mukaan siihen synkkään maailmaan. Ja toisaalta, mikä sai hänet lopulta muuttamaan ajatusmaailmaansa,” Pääkkönen sanoo.

Kyseessä on yksi ensimmäisistä suomalaisista elokuvista, jossa käsitellään vakavasti uusnatsismia. Aikaisemmin rasistit ovat olleet sivuosissa hieman tyhminä ja koomisina henkilöhahmoina.

”Elokuva pyrkii käsittelemään kaikkia ihmisinä, ilman sormella osoittelua tai saarnaamisen makua,” Karukoski sanoo.

Karukoski ei usko, että uusnatsismi olisi ollut tabu elokuvapiireissä. Hän myöntää kuitenkin, että 1990-luvulla aihe oli liian herkkä Suomessa. Silloin ilmestyivät ensimmäiset ulkomaalaiset katukuvaan, minkä seurauksena uusnatsit tekivät väkivaltaisia hyökkäyksiä eri puolilla Suomea.

”Ehkä aika oli nyt kypsä tälle aiheelle,” kertoo Karukoski.

Heijastaa Karukosken omia kokemuksia

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy sai idean nähdessään elokuvissa uusnatsin näköisen miehen, jolla oli mukanaan kaksi pellavapäistä poikaa sekä aasialainen poika.

”Se kertoo murroksesta nykypäivän Suomessa. Ihonväri alkaa olla yhä yhdentekevämpi,” sanoo Karukoski.

Teema koskettaa Karukoskea myös henkilökohtaisesti, sillä hän asui viisivuotiaaksi asti Kyproksella. Vaaleana poikana hän erottui joukosta.

”Elokuva kertoo myös omista tuntemuksistani, siitä miltä tuntuu olla erilainen.”

Karukosken mukaan aihe on ajankohtainen, sillä rasismi on ollut viime aikoina iso keskustelunaihe Suomen politiikassa. Perussuomalaisten nousu on herättänyt keskustelua siitä, mikä on rasismia ja mikä maahanmuuttokriittisyyttä.

”Hienoa, että elokuva sai ensi-illan juuri Torontossa, sillä se on yksi maailman monikulttuurisimmista kaupungeista,” Karukoski sanoo.

Teksti: Annika Martikainen

Kuva: Mari Tiensuu

Elokuvan väkivaltaisuus puhutti yleisöä

Leijonasydän ei päästänyt yleisöään helpolla. Tämä oli nähtävissä salista poistuvien ihmisten kasvoilta: elokuva antoi paljon mietittävää. Paikalla oli monia, joille Leijonasydän oli ensimmäinen suomalainen elokuva, mitä he ovat nähneet.

Doug Gerhart ja Kate Bishop olivat haltioissaan elokuvasta. Heidän mielestään se oli hyvin realistinen ja tarina oli vahva.

”Elokuva oli upea. Pidimme erityisesti siitä, miten ihminen voi oppia virheistään ja uudistua sitä kautta.”

Gerhart on tuntenut monia suomalaisia asuessaan Sudburyssa:

”Suomalaiset ovat kovia ja vahvoja ihmisiä. Tuntemani suomalaiset työskentelivät kaivoksilla. He olivat ennen kaikkea ulkoilmaihmisiä. Elokuvasta välittyvä suomalaisuus vastaa hyvin käsitystäni suomalaisuudesta. Ystäväni ovat hyvin lujanluonteisia, joten en olisi yllättynyt, jos heilläkin on ollut vaikeutta kohdata erilaisuutta.”

Kaija Ryynänen oli myös saapunut katsomaan suomalaiselokuvaa:

”Väkivaltakohtaukset olivat niin hirveitä, että en saattanut katsoa niitä. Väkivalta ei ollut kuitenkaan päälle liimattu tehoste, vaan sen näyttäminen oli perusteltua. Sen kautta kuvattiin hahmojen elämänmuutosta. Elokuva oli todella hyvin näytelty. Kaiken kaikkiaan siinä ei ollut ollenkaan väärää nuottia, vaan kokonaisuus toimi hyvin.”

Teksti: Mari Tiensuu