‒ Aion elää satavuotiaaksi, toteaa Urho Blomberg, tai Jänkä, jolla nimellä hänet tunnetaan Thunder Bayssa ja ympäri maailmaa.

Enää vajaat seitsemän vuotta ja Jänkän toivomus voisi käydä toteen. Ennen Jänkän tapasi Hoito-ravintolan edestä soittamasta harmonikkaa ja rupattelemasta ohikulkijoiden kanssa. Vielä 80-vuotiaana hänet saattoi myös bongata lentelemästä nelipaikkaisella lentokoneellaan kaupungin yllä. Sitä aiemmin hänen tavoittamisensa oli vaikeaa ‒ mies saattoi olla missä tahansa ympäri maailman meriä. Satamaan hän purjehti milloin Australiassa, milloin Kapkaupungissa, milloin Norjan Hammerfestissä.
Joka on Jänkän tavannut, ei sitä unohda. Ei kulu kuin muutama minuutti, kun ventovieraasta tulee tuttu. Vilpitön, suora katse, välitön keskustelutyyli, tarkat havainnot ympäristöstä ja sen ihmisistä.
Sormet eivät enää taivu harmonikan koskettimistolle tai lentokoneen ohjaamon vipuja kääntämään, mutta tarinat, niitä hänellä riittää. Ensimmäinen tarina alkaa Inarista järven rannalta.

Laavulta tukkikämpille ja tietyömaille

Urho Arnold Blomberg syntyi 9.elokuuta vuonna 1922. Ei saunassa, ei edes kotona vaan laavussa järven rannalla. Ei ollut kätilöä, vain isä, joka sitoi karhunlangalla napanuoran.
‒ Ja äiti kiljui niin, että vaaran rinteillä kaikui.
Siitä elämä alkoi hiljalleen rullata eteenpäin. Urho kulki isän matkassa: talvet tukkikämpillä, kesät tietyömailla.
‒ Noin 10 kilogramman poralla tehtiin syvä reikä kiveen. Isä pani sinne dynamiitin ja räjäytti. Isä opetti minua menemään 50 metrin päähän ison männyn taakse, ja kun räjähti, isä huusi että ampu tulee.
‒ Maantie tuli Rovaniemeltä ja se oli kaitainen. Joka 10 metrin välein laitettiin levennys, ja työmiehet sitä nauroivat, koska ainut, jolla oli auto, oli työnjohtaja, ja työmiehillä oli jalat!
Urho auttoi isää myös sepän työssä. Hän pumppasi poron vatsanahasta tehdyillä palkeilla ilmaa tuleen, jossa metallia kuumennettiin.

Matkalla maailman ympäri

Merille mieli miehen mieli jo nuorena. Kymmenkesäisenä Urho alkoi kulkea Norjan puolella merimieskoulussa. Siellä hän oppi paitsi merenkulkutaitoja, myös niin sanottua työmiehen norjaa.
Vuosia kului, ja eräänä päivänä mies astui laivaan, jätti taakseen niin Tromssan, Lontoon, Hollannin kuin Casablancankin. Gibraltarilla hän tapasi norjalaisia ja kysyi norjan kielellä näiden matkan päämäärää. Selvisi, että he olivat menossa Australiaan.
‒ Silloin minulla välähti, että minäkin haluan Australiaan!
Australiassa töitä löytyi. Jänkä pääsi puolimatruusiksi.
‒ Minulta kysyttiin, osaanko tehdä merimiehen töitä, ja minä sanoin, etten mitään muuta osaakaan kuin töitä.
Merillä ollessaan Jänkä ehti kiertää maapallon lukuisia kertoja. Hän teki monenlaista, oli muun muassa kansipoikana, puolimatruusina ja lapioimassa hiiliä höyrylaivan uuniin.

Pikkupojan haaveet lentämisestä toteutuivat

Yhdeksänvuotiaana Jänkä päätti haluavansa lentäjäksi.
‒ Minä säästin rahaa, olin poropoikana kesäisin ja säästin joka pennin, jonka pystyin.
Jänkällä oli Hammerfestissa sukulaismies, serkunpoika, joka lähti New Yorkiin hankkimaan lentokoulutusta. Tämä palasi aikanaan takaisin Norjaan kaksipaikkainen pienkone mukanaan. Sukulaismiehen opissa Jänkä sai ensimmäiset lentotuntinsa. Hän jatkoi lentotunteja Australiassa. Hän pääsi pian myös töihin: ohjaamaan pienkonetta, jolla ruiskutettiin tuholaismyrkkyä tupakkapelloille. Myös sokeriruokopeltoja myrkytettiin tuholaisten varalta.
Kaikkiaan Jänkä asui Australiassa viisi vuotta. Lentää hän ehti myös Pohjois-Amerikassa. Hän kuljetti Alaskaan konetta, jossa oli muun muassa verkkoja kalastajille.

Teksti ja kuva: Inkeri Tuikka 

Lue loput jutusta Kanadan Sanomien numerosta 2!