Megan Leslie ei ole unohtanut suomalaisia juuriaan. Pääoppositiopuolueen varapuheenjohtaja taitaa myös suomalaiset reseptit.

Teksti: Matti Koivisto
Kuva: Megan Leslien toimisto

Megan Leslien suomalaistaustan huomaaminen ei ole vaikeaa. Hänen Nova Scotian asunnollaan vieraileville on tarjolla selkeä vihje: takapihalle on noussut sauna.

Leslie kertoo pitävänsä yhteyttä Suomen suurlähettilääseen ja olleensa iloinen mahdollisuudesta tavata presidentti Sauli Niinistöä tämän vieraillessa Kanadassa, mutta muuten siteet Suomeen ovat heikot.

”Minulla ei ole vahvaa yhteyttä Suomeen eikä Suomessa asuviin sukulaisiini, mutta pyrin pitämään yllä perheelleni tärkeitä perinteitä parhaani mukaan. Monet niistä liittyvät ruokaan. Esimerkiksi tänä jouluna tein todella hyvää pullaa!”

Suomalaisruokien lisäksi Leslieltä sujuu myös politiikka. Ensimmäisellä kaudella Maclean's -lehti valitsi Leslien tuoreiden kansanedustajien joukosta vuoden tulokkaaksi. Toiselle kaudelleen kansanedustaja sai vahvan mandaatin, kun hän korjasi Halifaxin vaalipiiristä tuekseen vakuuttavan äänivyöryn. Vuonna 2012 Leslie nimitettiin sosiaalidemokraattien NDP:n varapuheenjohtajaksi (Deputy Leader).

Nuoren, tuolloin vielä alle 40-vuotiaan kansanedustajan nimittämistä tehtävään voidaan pitää poikkeuksellisisena ratkaisuna, joka kertoo hyvin vahvasta asemasta puolueen sisällä. Lokakuussa Leslie nimitettiin virallisesti puolueensa ehdokkaaksi tänä vuonna pidettäviin parlamenttivaaleihin. Kolmas kausi näyttää hyvin todennäköiseltä.

Leslie on koulutustaustaltaan juristi. Opiskeluaikoinaan hän vietti vuoden Tampereella vaihto-oppilaana. Siellä tuleva kansanedustaja yllättyi, kun suomalaiset eivät tunteneet Ontariossa perinteistäkin perinteisempänä suomalaisruokana tunnettua mojakkaa. Ainoastaan vanhimmat suomalaiset tiesivät, mistä Leslie puhui, kun vaihto-opiskelija kyseli mojakan perään. Suomalaissiirtolaiset toivat mojakan tullessaan Kanadaan 1800-luvulla, mutta Suomessa liha- tai kalakeittoa tarkoittavan mojakan taru oli ehtinyt jo päättyä.

”Suomessa vaihto-oppilaana ollessani huomasin, että monet perheemme suomalaisina pitämistäni perinteistä ovatkin oikeastaan kanadansuomalaista tai amerikansuomalaista kulttuuria. Tämä on tyypillistä siirtolaisuudelle Kanadassa: ihmiset pitävät kiinni lähtömaidensa perinteistä, mutta kotimaassa perinteet ja tavat elävät ja muuttuvat.”

Lue juttu kokonaan Kanadan Sanomien 3 helmikuuta ilmestyneestä numerosta 6.