Toronton Suomi-Kodilla asuvan kanadanvirolaisen Paavo Loosbergin voi sanoa olevan jo miehen iässä. 95-vuotiaan ajatus leikkaa kuitenkin terävästi kuin partaveitsi. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat, vuosiluvut ja päivämäärät asettuvat täsmällisesti paikoilleen selvällä suomen kielellä, kun Suomen merivoimien veteraani vastailee kysymyksiin napakasti.

Yhteen asiaan ei kuitenkaan Loosbergiltakaan löydy vastausta.
"Vielä tähänkään päivään mennessä en ole saanut selville, miten isäni onnistui järjestämään minut Suomeen", Loosberg kertoo.

Loosbergin isä oli merikapteeni, jolla oli paljon tuttuja Suomessa. Isänsä kontaktien avulla Loosberg pääsi pakenemaan Suomeen, kun Saksan armeijaan joutuminen oli vain hiuskarvan varassa.

Viron armeijan kenttätykistön reserviupseeri päätyi ensin Turkuun Heikkilän kasarmiin, minkä jälkeen hän osallistui merisotakouluun Suomenlinnassa. Kesäkuussa 1944 Mannerheim ylensi merisotakoulun käyneen Loosbergin vänrikiksi. Merisotakoulu hoitui loppuun siitä huolimatta, että koulutus tapahtui vieraalla kielellä.

Loosberg palveli Suomessa suurimman osan sodasta panssarilaiva Väinämöisellä. Joidenkin saksalaismielisten suomalaisten suhtautuminen virolaisiin oli vihamielinen ja se näkyi myös virolaisten kohtelussa. Saksanmieliset upseerit pitivät virolaisia lujilla.

"Ne suomalaiset eivät tienneet, että Saksan voimat Virossa ottivat meiltä vapauden pois. Ne eivät tykänneet meistä virolaisista. Mutta monta kertaa enemmän oli niitä suomalaisia, jotka olivat hyviä ystäviä ja ovat pysyneet hyvinä ystävinä aina tähän päivään asti", Loosberg kertoo.
 

Teksti ja kuva: Matti Koivisto

Lue loput jutusta Kanadan Sanomien 03.03.2015 ilmestyneestä numerosta 10.