Syksystä 2013 saakka Agricola kirkolla kokoontunut Tarinatupa piti tavallista juhlavamman tapaamiskerran, kun tänä vuonna kokoontuminen sattui Suomen itsenäisyyspäivälle

Tarinatuvan vetäjänä toimiva Maija-Liisa Kosonen kertoi, ettei kutsua oikeisiin linnanjuhliin todennäköisesti tulisi, joten hän päätti järjestää juhlat itse. Kerholaisille yllätyksenä tulleet juhlat olivat olleet pieni valtakunnan salaisuus aina juhlapäivään saakka. Tarinatupalaiset ohjattiinkin tällä kertaa ensin kirkkosaliin, jossa pastori Matti Kormano piti tarinatupalaisille oman itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen. Sieltä vieraat ohjattiin koristeltuun Toppila-saliin, joka toimi juhlien päänäyttämönä. Juhlissa oli tietysti tarjoilut parhaasta päästä. Samppanjaa ja lohivoileipiä! Karjalanpiirakoita ja munavoita! Ja nyt ei ollut vielä edes 100-vuotisjuhlat.

Kahvipöydässä keskustelu siirtyi hyvin pian itsenäiseen isänmaahan ja niihin uhrauksiin, joita itsenäisyyden aikana suomalaiset ovat joutuneet tekemään. Sota oli jättänyt jälkensä myös monen tarinatupalaisen mieleen. Sotaveteraani Armas Ahvensalmi oli yksi heistä. Armas kertoi olleensa vasta 13-vuotias koulupoika, kun hänet laitettiin ensimmäisen kerran ilmavartioon. Koulun ohella hänen piti huolehtia myös puhelinkeskuksesta. Sota ei säästänyt lapsiakaan.

Kahvipöytägallupina kyseltiin jokaiselta milloin he tulivat Kanadaan. Suurin osa tarinatupalaisista oli saapunut 50-luvulla, muutama 40-luvun lopulla ja pari 60-luvulla. Jokaisella oli siis muistoja Suomen sodista. Siitä olikin hyvä jatkaa tarinaa.

Teksti ja kuva: Liisa Qureshi