Reipas-urheiluseuran cheerleaderit esiintyivät Finnish Festivalilla 1963.

"Urheilulla oli tärkeä rooli 1800- ja 1900-luvun suomalaisseuroissa Thunder Bayssä. Liikkumisen lomassa tavattiin uusia ihmisiä ja oltiin osa suomalaisyhteisöä", sanoo aihetta tutkinut Diane Imrie.

Thunder Bayn suomalaisten urheiluseurojen kulta-aika sekä urheilijoiden tarinat ovat nyt koottu kirjaksi, A Century of Sport in the Finnish Community of Thunder Bay. Kirja maalaa kuvaa siirtolaisista, joille urheilu oli itsestäänselvä osa elämää.

Ensimmäiset Thunder Bayn suomalaiset urheiluseurat perustettiin 1800-luvun lopulla samalla kun siirtolaisten ensimmäinen aalto saapui. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että perinteisten talvilajien lisäksi paini ja voimistelu olivat pohjoisen kansan keskuudessa hyvin suosittuja.

"Paini oli iso juttu suomalaisyhteisössä ennen toista maailmansotaa", sanoo yksi kirjan tekijöistä, sukututkija David Nicholson.

"Laji oli niin suosittu, että Kanadan mestaruuskisat järjestettiin aikoinaan Labour Templellä."

1940-luvulla teini-ikäinen Cairine Budner  asui muutaman korttelin päässä Labour Templestä. Hän kävi säännöllisesti haalilla vanhempiensa kanssa, ja pian hänestä tuli  Nahjus-urheiluseuran jäsen. Talvella voimisteltiin sisätiloissa ja kesällä harrastettiin yleisurheilua ulkona.

"Nautimme yhdessäolosta, ei niinkään toisiaan vastaan kilpailusta. Se oli todella aktiivinen yhteisö", Budner muistelee kirjassa.

Työväenliike kannusti liikkumaan

Monet Thunder Bayn siirtolaiset olivat aloittaneet liikkumisen Suomessa. Heille oli opetettu jo nuorena, että terveessä kropassa asuu terve mieli.

1800-luvun lopulla työväenliike halusi kannustaa työläisiä kokoontumaan yhteen ja harrastamaan liikuntaa. Urheilun katsottiin puhdistavan kehoa epäluonnollisuuksista ja kehittävän työläisen mielenlaatua.

Urheiluseurat harjoittelivat työväenliikkeen haaleissa, jotka rakennettiin sekä poliittista toimintaa että vapaa-ajan rientoja varten. Haalien ansiosta suomalaiset pystyivät harrastamaan myös sisälajeja, mikä mahdollisti urheiluseurojen laajentumisen. 

Urheiluseura Nahjus oli yksi Thunder Bayn isoimmista ja perinteikkäimmistä. Nicholsonin mukaan muut seurat ottivat riveihinsä lähinnä suomalaisia, kun taas Nahjus oli avoimempi koko Thunder Bayn monikulttuuriselle väestölle. Varsinkin italialaisia oli paljon, sillä heitä asui sulassa sovussa suomalaisten kanssa Bay Streetin ympäristössä.

Niin  nuoret toivat ystävänsä mukaan harjoituksiin. Esimerkiksi italialainen Joe Carniato pyydettiin mukaan Nahjuksen voimisteluryhmään, sillä hänet oli pienikokoisena helppo laittaa pyramidin päälle.

Uusien siirtolaisten Reipas

Suomalaisten urheiluseurojen kulta-aikana 1950-luvulla niillä oli 757 000 jäsentä, sekä suomalaisia että heidän jälkeläisiään, puolisoitaan ja kavereitaan. 

Nicholsonin mukaan suomalaisilla seuroilla oli vaikutusta koko Thunder Bayn urheiluelämään. Uudet siirtolaiset perustivat vuonna 1955 Reipas Clubin, samaan aikaan kun vanhempi Nahjus alkoi hiipua. Reipas oli erilainen, sillä se ei ollut kytköksissä työväenliikkeesseen, kuten aikaisemmat seurat.

Reipas vei harrastamisen aivan uudelle tasolle, Nicholson sanoo. He tekivät Centennial Parkiin kansainväliset standardit täyttävän hiihtoladun, jota käytettiin Innsbruckin olympialaisten karsinnoissa.

”Voi olla, että meillä ei olisi maailman luokan hiihtäjiä ilman paikallisten klubien panosta”, Nicholson pohtii.

Sitä mukaa kun suomalaiset sopeutuivat uuteen kotimaahansa, väheni omien klubien tarve. Pikkuhiljaa myös urheiluseurat hiipuivat ja lopettivat toimintansa.

Vaikka kirjassa mainitaan 800 ihmistä, kaikkien urheilijoiden tarinat eivät  millään mahtuneet kirjaan. Nicholson haluaa, että heidän muistonsa jäisi myös elämään.

”Toivomme, että tämä kirja insipiroisi ihmisiä nauhoittamaan tai kirjoittamaan ylös sukulaistensa kokemuksia suomalaisista urheiluseuroista. Tarinat voi tuoda Sports Hall of Fameen tai paikalliskirjastoon tulevaisuuden tutkijoita varten. Näin jonain päivänä joku voi kirjoittaa heidänkin historiansa.” 

Lue koko juttu Kanadan Sanomien numerosta #1-2/2014.

Teksti: Annika Martikainen

Kuva kirjasta A Century of Sport in the Finnish Community of Thunder Bay