Jaakko Honkala muistaa vielä, kuinka kylmältä kiväärinpiippu tuntui pakkasella. Hän muistaa, kuinka konekivääriä kuljetettiin hankien keskellä. Honkala oli jatkosodan päättyessä hädin tuskin 20-vuotias. Syyskuussa hän täyttää 89 vuotta.

Jaakko Honkala syntyi vuonna 1926 Kalajoella. Kun hän oli alle viisivuotias, isä lähti Atlantin taakse.
- Kaivonkannen laitti ja jätti minut ja äitin pihalle.
Armeijapalveluksen ja sodan jälkeen Jaakko lähti etsimään isää.
- Tiesin, että Port Arthuriin hän tuli.
Isä löytyi kuin löytyikin: hän asui Supperissa (Sudburyssa). Jaakko teki matkoja Kanadaan, matkoja Suomeen ja niin lopulta kävi, että hän jäi Kanadaan pysyvästi. Ahkeralle työmiehelle töitä riitti. Milloin kaadettiin puuta ja ajettiin sitä hevosella Superior-järvelle, milloin painettiin pitkää päivää Pamourin kaivoksella. Metsäkämpissä ei talvellakaan tarvinnut palella. Välillä uuni lämmitti liiaksikin, ja Jaakko muistaa, kuinka pesään nakattiin jääpulikoita, että ilma jäähtyisi. Vaaratonta työ ei suinkaan ollut: kaivoksessa sattuneessa onnettomuudessa Jaakko menetti yhden sormen.Eeva-vaimoon Jaakko tutustui vasta parisenkymmentä vuotta sitten South Porcupinessa. Tämä oli jäänyt leskeksi Uuno-puolison nukuttua pois. Lapset olivat jo aikuisia.

Sormikkaita sotilaille

Eeva syntyi vuonna 1938 Haapajärvellä. Hänen kädentaitonsa ilmenivät varhain: jo alle kouluikäisenä hän neuloi sormikkaita jatkosodassa taisteleville miehille.
- Minulle aina tuotiin kutomisia ja komeita lankoja, kun minä olin hyvä kutomaan. Jollain lailla sitä haluttiin auttaa siinä, missä voitiin, Eeva sanoo.
Sormikkaiden käyttäjiä pieni tyttö ei tietenkään koskaan tullut tietämään. Ties vaikka häntä 12 vuotta vanhempi Jaakko olisi ollut yksi heistä!

Jo Honkaloiden ovesta sisään astuessa voi nähdä, että asukkaat ovat erityisen luovaa ja taiteellisesti lahjakasta väkeä. Seinillä on tauluja, joista monien materiaalina on käytetty kangasta. On kymmenittäin nukkeja, joista suurin osa on tehty elävän mallin mukaan. On pieniä puuesineitä ja -veistoksia. Jaakon kädenjälki näkyy puutöissä, Eeva taas hyödyntää useita eri materiaaleja. Lisäksi hän tekee runoja ja lauluja.

Honkaloiden kodin näyttävin taideteos on ripustettu seinälle Jaakon sängyn yläpuolelle. Kankaiseen tauluun on kuvattu Jaakon lapsuudenkoti, Haaralan pihapiiri. Taulu on Eevan tekemä syntymäpäivälahja Jaakolle parinkymmenen vuoden takaa tutustumisen ajoilta.

Teksti ja kuvat: Inkeri Tuikka

Lue loput jutusta Kanadan Sanomien numerosta 34.