THUNDER BAY. Liikuntasalin lattia on täynnä elottomana retkottavia hahmoja. Niiden ylle kumartuneet kaupunkilaiset yrittävät ravistella sydänpysähdyksen uhreja epätoivoisesti hereille. Joku huutaa apua ja käskee hälyttämään ambulanssin paikalle.

Kaikkinensa näky on kuin katastrofielokuvista.

Sitten musiikki pärähtää käyntiin ja tilan täyttävät Bee Geesin tarttuvat rytmit. Tunnelma vapautuu ja punaisiin paitoihin pukeutuneet vapaaehtoiset tulevat näyttämään, miten potilaita esittäville nukeille, kelmeäkasvoisille MiniAnneille, annetaan paineluelvytystä.

Nyt ei nimittäin olla tuhoalueella vaan Hammarskjoldin koululla, Heart and Stroke -säätiön järjestämällä Hands Only CPR -elvytyskurssilla.

Tapahtuma on osa säätiön CPR Makes You Undead -kampanjaa, ja sen päätteeksi jokainen osallistuja tietää, kuinka toimia oikeassa hätätilanteessa.

Kuolema saa odottaa

Joka vuosi noin 130 thunderbayläisen sydän pysähtyy esimerkiksi sähköiskun tai sairauskohtauksen vuoksi. Koko Ontarion alueella sydänhalvauksia sattuu vuosittain yli 7 000.

Vaikka pelastushenkilökunta saapuu yleensä verrattain nopeasti paikalle, vain 5–6 prosenttia sydänpysähdyksen uhreista jää henkiin. Syy tähän löytyy puutteellisista kansalaistaidoista: vain murto-osa sivullisista osaa tai uskaltaa antaa uhreille ensiapua.

Sydänhalvauksessa potilaan sydän ei pysty kierrättämään elimistöön hapekasta verta. Sen seurauksena uhrin solut alkavat kuolla ja aviovaurion riski kasvaa sekunti sekunnilta.

– Joka minuutti aivotoiminta vähenee kymmenellä prosentilla, kertoo Hands Only -elvytystapahtumaa luotsannut Orngen asiantuntija Percy Pilatzke.

Välittömästi aloitettavan paineluelvytyksen sekä defibrillaattorilla annettavan sähköshokkihoidon avulla veri pääsee kuitenkin kiertämään ja uhrin eloonjäämismahdollisuudet nousevat jopa 75 prosenttiin.

Veri liikkeelle

Mitä jokaisen tulisi sitten tehdä, kun he epäilevät, että esimerkiksi heidän ystävänsä on saanut sydänpysähdyksen?

Ensimmäisenä on syytä varmistaa, ettei liikenne tai muut ulkopuoliset tekijät aiheuta itselle tai uhrille lisävaaraa, ja soittaa yleiseen hätänumeroon. Tämän jälkeen avuntarvitsija tulee kääntää selälleen ja hänen hengitystiensä avata työntämällä uhrin leukaa ylös ja taivuttamalla päätä taaksepäin.

Jos henkilö hengittää normaalisti, hänet tulee kääntää kylkiasentoon. Muussa tapauksessa täytyy aloittaa paineluelvytys, jota jatketaan niin kauan, kunnes potilas virkoaa tai pelastushenkilökunta saapuu paikalle.

Ja näin elvytys sujuu:

Aseta toisen kämmenesi tyvi uhrin rintalastan päälle ja toinen kätesi tukevasti sen päälle. Pidä sormet lomittain ja koukistettuina siten, etteivät ne kosketa rintakehää. Tällöin työntövoima kohdistuu suoraan rintalastaan, ja riski murtaa potilaan kylkiluut vahingossa pienenee.

Pidä käsivartesi suorina niin, että hartiasi ovat kohtisuorassa elvytettävän rintakehän yläpuolella.

Painele rintalastaa noin kaksi kertaa sekunnissa.

Rintalastan tulee painua joka työnnöllä noin 5–6 senttiä alaspäin ja palautua painallusten välissä alkuasentoonsa.

Oikea rytmi on helppo palauttaa mieleen muistelemalla Bee Geesin Stayin' Alive- kappaletta. Sen poljento on näet sopivasti 103 iskua minuutissa.

Liiallinen varovaisuus on syytä unohtaa tykkänään, sillä sydänpysähdyksestä kärsivä henkilö on käytännössä kuollut, eikä elvyttäjä voi toimillaan ainakaan pahentaa tämän tilaa.

– Kuollut ei tule millään enää kuolleemmaksi, Pilatzke muistuttaa.

Lisävarmuutta kursseilta

Thunder Bayssä lokakuun lopussa järjestetty CPR Hands Only -elvytystapahtuma tarjosi paineluelvytysharjoittelun lisäksi kaupunkilaisille tilaisuuden nähdä, kuinka defibrillaattoria käytetään oikeaoppisesti.

Sydämenkäynnistäjiä on sijoitettu muun muassa kouluihin ja kauppakeskuksiin, ja niitä tarvitaan silloin, kun sydänpotilas kärsii kammiovärinästä.

Vaikka monet laitteista opastavat suusanallisesti käyttäjiään, lisävarmuutta defibrillaattorin käyttöä ja muuta elvytyshoitoa varten kannattaa aina hankkia syvällisiltä ensiapukursseilta.

CPR Makes You Undead -kampanjaan liittyviä lyhytkursseja järjestetään syksyn aikana vielä muun muassa Kenorassa ja Sault Ste. Mariessa.

Jutun lähteenä on käytetty myös sivustoa www.kaypahoito.fi

Teksti ja kuva: Viivi Pietiläinen