THUNDER BAY. Kun Eleanor McLean-Tenkula otti vuosia sitten osaa vesivärikurssille, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Öljymaalit lensivät siltä siunaamalta nurkkaan ja pensselien puhdistukseen tarvittavat tinneripurkit vaihtuivat vesikippoihin.

Vaikka akvarelleissa on omat haasteensa – yksikin huolimaton siveltimenveto voi tärvellä loistavan teoksen–, McLean-Tenkula ei ole katunut valintaansa tai kaivannut peitevärien pariin.

Vesiväreissä taiteilijaa kiehtoo värien tapa sekoittua saumattomasti toisiinsa.
– Akvarellit ovat mielenkiintoisia, sillä niillä on hyvä leikitellä, McLean sanoo ja kaivaa esille pienen esimerkkikuvan.

Siinä märän paperin päälle on ripoteltu suolakiteitä, jotka ovat saaneet maalit leviämään mielikuvituksellisiksi kuvioiksi. Lopputulos muistuttaa värikästä ilotulitusta tai tähtisadetta.

Kartoista se lähti

Vaikka taide on aina saanut McLean-Tenkulan sormet syyhyämään, kesti kauan, ennen kuin lahjakas taiteilijanalku pääsi toteuttamaan vapaasti itseään. Koulussa ei näet juuri opetettu kuvaamataitoa tai muita taideaineita. Niinpä luovuus sai kukkia lähinnä vain maantiedon tunneilla.

– Rakastin karttoja. Piirsin niitä innokkaasti ja väritin ne kirkkailla väreillä, McLean-Tenkula kertoo.

Kotona päivät kuluivat arkisten askareiden parissa.

McLean-Tenkula varttui isojen herne- ja perunapeltojen keskellä. Elämä maaseudulla oli ajoittain raskasta, sillä juoksevaa vettä ei ollut ja sähkön sijasta lamput toimivat kaasulla.

Lisäksi jokaisella lapsella oli omat vastuualueensa, jotka piti hoitaa tunnollisesti. Eleanor McLean-Tenkulan ja hänen veljensä Rayn tehtävänä oli kasata isän pilkkomat puut kasoihin. Muut sisarukset puolestaan hoitivat esimerkiksi kanoja ja sikoja.

Vapaa-aikaakin toki oli, mutta silloin lapset juoksivat läheiselle joelle uimaan tai keskittyivät maalaamisen sijasta hiihtämiseen.

Intohimona auttaminen

Myöhemmin McLean-Tenkula päätyi perushoitajaksi. Ammatin valinta oli helppo tehdä, sillä Eleanor on aina halunnut auttaa muita – oli kyse sitten sukulaisista tai nelijalkaisista ystävistä.

– Kun olin pieni, minulla oli paljon lemmikkejä. Lisäksi jos löysin loukkaantuneita eläimiä, toin ne kotiin hoidettaviksi. Eräs tuttuni nauroikin kerran, että hankin peruskoulutukseni maatilalla, McLean-Tenkula kertoo.

Taidetta Eleanor on opiskellut lukuisilla eri kursseilla. Ensin hän kokeili öljyvärejä. Sitten eteen sattui vesivärityöpaja, joka muutti McLean-Tenkulan elämän suunnan.

– Löysin intohimoni, hän kertoo.

Nyt McLean-Tenkula nauttii hyvin ansaituista eläkepäivistä ja keskittyy täysin rinnoin taiteeseen.

Syyskaudella vesiväritaiteilija työskentelee parina päivänä viikossa: tiistaisin sekaryhmän ja torstaisin eläkeläisten taideryhmässä.

– Maalaaminen vaatii keskittymistä. Kotona tulee usein monia keskeytyksiä, mutta ryhmissä voi työskennellä rauhassa, McLean-Tenkula kertoo.

– Vaikka jokainen valmistelee omia töitään, saatamme myös jutella keskenämme tai auttaa toisiamme. Eräskin nainen pyysi minua kerran neuvomaan, miten tehdään puu. Ja minä neuvoin.

Valta muuttaa maailmaa

Mieluiten Eleanor McLean-Tenkula maalaa luontoaiheita, kuten pikkulintuja ja hohtavien kinosten peittämiä talvimaisemia. Niiden ohella hänen bravuureihinsa kuuluvat valkokylkiset koivut.

– Minulta onkin joskus kyselty, että oletko suomalainen, kun maalaat jatkuvasti koivuja, taiteilija kertoo.

Kyselijät ovat oikeilla jäljillä, sillä McLean-Tenkulan juuret ovat osittain Pohjoismaiden mullassa. Hänen isänsä oli näet suomalainen, ja taiteilijalla on meren takana useita sukulaisia.

Ei ole siis ihme, että monet McLean-Tenkulan upeista töistä tuntuvat hehkuvan Lapin taikaa tai tuovat mieleen retket maaseudun rauhassa.

Tosiasiassa valtaosa töiden malleina olleista maisemista löytyy kuitenkin Kanadan luonnosta. McLean-Tenkulan on näet tapana näpsiä kuvia matkoilta ja käyttää niitä teostensa pohjana.

Täysin todenmukaisia jäljennöksiä maailmasta maalari ei silti halua tehdä.

– Taiteilijalla on valta värittää todellisuutta. Saatan itse esimerkiksi korostaa revontulien kirkkaita sävyjä tai muuttaa kuvan yksityiskohtia. Eräässäkin teoksessa vaihdoin ruman verkkoaidan kauniimpaan piikkilanka-aitaan, McLean-Tenkula kertoo.

Tiklejä ja talvimaisemia

Tällä hetkellä McLeanin siveltimenjälkeä voi ihailla paikallisessa Local Colour -taidegalleriassa. Joulukuussa maalarin voi myös tavata C.L.E. Collesiumissa järjestettävissä December Dreams -myyjäisissä.

Tapahtumaa varten McLean suunnittelee maalaavansa ainakin pari uutta taulua. Ennen sitä hän aikoo kuitenkin viimeistellä keskeneräiset teoksensa.

Nyt työn alla on keltaisen ja violetin eri sävyissä hehkuva kukkamaalaus. Sen päätähti, herttainen amerikantikli, vieraili keväällä McLeanin takapihalla.

Teksti ja kuvat: Viivi Pietiläinen