Kuvateksti: Anna Sailamaa on suomalaisen nykysarjakuvan nousevia kykyjä.

Anna Sailamaan sarjakuvissa hetket venyvät sarjoiksi, ja kuvat elävät tilassa ja ajassa.

Suomalaisen sarjakuvataiteilijan, Anna Sailamaan, näyttely Toronton alakaupungin PM Galleryssa, avautui yleisölle vappuaattona. Avajaisia vietettiin kuitenkin vasta 8. toukokuuta, Toronto Comic Art -sarjakuvafestivaalien alla.
Näyttelyn työt olivat erillisistä Sailamaan aiemmin julkaistuista, tai tekeillä olevista kokonaisuuksista. Esimerkiksi Beehive, kuuden kuvan sarja, on ensi vuonna ilmestyvän satasivuisen sarjakuva-albumin alkupuhe.
”Kirja kertoo lapsista, jotka asuvat samassa talossa, ja lähtevät sieltä pois”, Sailamaa kertoo. ”Tämä sarja luo tarinan alkuasetelman.”
Sailamaan teokset syntyvät edelleen perinteisesti käsipelillä, vaikka monet sarjakuvataiteilijat ovat siirtyneet osittain tietokonetyöskentelyyn.
”Käsin piirtäminen on vain se muoto, jossa olen tottunut työskentelemään. Onhan se aikaavievää. Esimerkiksi uuden albumini tarina on jo mielessä valmiina, mutta vaatii vielä satoja ja satoja tunteja, ennen kuin kuvat on piirretty.”
Helsingissä sijaitsevan työhuoneen lattialta löytyy usein rytistettyjä paperiarkkeja ja kosolti pyyhekuminpurua.

Uusi sarjakuva on lähempänä taiteita

Sailamaa sanoo asettuvansa sarjakuvamaisemassa taiteellisemman nykysarjakuvan piiriin: töissä on abstrakteja elementtejä, ja paljon jää mielikuvituksen varaan. Ote on erilainen kuin perinteisemmässä, strippipohjaisessa sarjakuvassa, jossa pelataan tutuilla hahmoilla ja huumorilla.
"Olemme ehkä enemmän ´tosissaan´", Sailamaa sanoo heilutelleen ilmasitaatteja sormillaan.
Ero on hieman samantapainen kuin komedia-sarjojen ja taide-elokuvan välillä: ensimmäisessä rakennetaan huumoria, väliin hyvinkin viiltävästi, toisteisuuden ja ennalta valitun formaatin kautta, kun taas jälkimmäisessä haetaan uusia ilmaisutapoja ja maalaillaan hetkiä ja kokemuksia. Kumpaakaan muotoa väheksymättä: Sailamaakin painottaa, ettei halua tehdä arvotusta perinteisen sarjakuvan ja taidesarjakuvan välille.
”Ehkä nykysarjakuvassa ajattelu on lähempänä kuvataidetta, elokuvaa tai kirjallisuutta. Tietty akateemisuuden painolastikin saattaa näkyä”, hän naurahtaa.
Sailamaan puhuessa teoksistaan kuuluukin, että niiden taustalla on paljon ajattelua ja käsitteellisiä kääntöjä. Toronton näyttelyssä nähtävät, omakustanteisesta While-sarjakuvakirjasta napatut kuvateokset käsittelevät esimerkiksi eri-ikäisten ihmisten kokemusta ajan kulumisesta.
”While alkoi siitä, kun makasin New Yorkissa eräässä puistossa, juuri siihen aikaan kun kirsikkapuut kukkivat”, Sailamaa kertoo.
Syntyi kuvasarja naisesta, joka seuraa kukkaloistoa, ja sen äkillisesti pois pyyhkivää tuulenpuuskaa. Tuokion vastapariksi Sailamaa teki sarjan kuvia vanhasta, tupakkaa polttelevasta miehestä.
"Halusin kuvata sitä, miten aika voi tuntua pysähtyneeltä. Kaikki muu on miltei muuttumatonta, vain savukiehkurat elävät hetkestä toiseen. "
Innoitus sarjakuvaan voi lähteä myös vaikka dialogin pätkästä, kuvasta, hahmosta tai mieleen nousevasta tarinasta. Aika-elementti on kuitenkin aina olennainen.
”Lähtökohtaisesti sarjakuva on minulle kiinnostava muoto, koska siinä on ajatus jatkuvuudesta. Yksittäisen kuvan tekeminen ei ole niin minun juttuni”, taiteilija sanoo.

Omintakeinen ilmaisu puhuttelee

Sailamaan näyttely Torontossa syntyi Toronto Comic Art -festivaalin, Suomen sarjakuvaseuran ja Toronto Canadian Friends of Finlandin yhteispelinä.
”Annan työt ovat visuaalisesti hyvin kiinnostavia. Hän käyttää aikaa ja tilaa, perspektiiviä; niissä on hyvin kuvataiteellinen ote”, Suomen sarjakuvaseuran Kalle Hakkola perustelee juuri Sailamaan valikoitumista oman näyttelyn pitäjäksi Torontossa.
”Näistä töistä on myös mielenkiintoista järjestää näyttely, sillä ne eivät ole kirjan sivuja asetettuna seinille, vaan enemmän itsenäisiä taideteoksia, joista rakentuu erityinen kokonaisuus tähän tilaan.”
Hakkola kertoo, että suomalaisella nykysarjakuvalla on melko korkea arvostus maailmalla, ja että taiteilijoiden töissä suomalaisuus myös näkyy vahvasti.
”Esimerkiksi Annan [Sailamaa] ja Hanneriiinan [Moisseinen, toinen suomalainen nouseva sarjakuvalahjakkuus] viimeisissä albumeissa käsiteltiin aika suoraan suomalaista yhteiskuntaa ja sen rakennemuutosta. Oma ääni on meidän ainoa keinomme erottua: ei ketään kiinnosta, jos koetamme tehdä samanlaista kuin muualla”, Hakkola sanoo.
Myös näyttelyavajaisten tunnelma oli puhutteleva sekoitus vanhaa ja uutta suomalaista identiteettiä. Sailamaan herkkiä kuvia säestivät toisen festivaaleilla vierailevan sarjakuvataiteilijan Hanneriina Moisseisen laulamat kaihoisat, vanhat suomalaiskappaleet. Lapin tango ja Eino Leinon sanoittama Lapin kesä sopivat hyvin Torniosta kotoisin olevan Sailamaan näyttelyyn, ja klassikko Satumaa-tango soi kauniisti kuulaaseen kevätiltaan. Heili Karjalasta ja Jätkänhumppa edustivat ilakoivampaa suomalaismieltä, ja osa yleisöstä intoutui jopa tanhuamaan näyttelytilan poikki.
Suomen sarjakuvaseura esitteli Toronto Comic Art -festivaaleilla 11.–12.5. uutta suomalaista sarjakuvaa ja erityisesti suomalaisten naisssarjakuvapiirtäjien ranskankielellä julkaistua antologiaa La bande dessinée finlandaise 2013.

Teksti ja kuvat: Mari Suonto