Lakeheadin yliopiston hikimaja pystytettiin yliopiston läheisyyteen vuonna 2013 vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin. Kuva: Lakehead University Aboriginal Cultural & Support Services 

Amerikan alkuperäisasukkaiden hikimajassa heitetään löylyä kuin saunassa. Mitä muuta hikimajaseremoniassa tapahtuu, ja muistuttaako kokemus lainkaan suomalaista saunaa? Kanadan Sanomat lähti selvittämään asiaa.

Suomalaisten lisäksi monet muutkin kansat ympäri maailman tuntevat kuumassa tilassa puhdistautumisen taian. Venäläiset hikoilevat banjassa ja turkkilaiset höyryhuoneessa, Meksikossa ja Keski-Amerikassa temascal-nimellä tunnettu sauna on ollut käytössä jo atsteekkien ja mayojen aikana jopa 1200 vuotta sitten.

Saunan pohjoisamerikkalainen vastine on alkuperäiskansojen inipii eli hikimaja (engl. sweatlodge). Kerrotaan, että kun ensimmäiset suomalaissiirtolaiset saapuivat Amerikkaan 1600-luvulla ja pystyttivät saunansa, alkuperäisasukkaat alkoivat kutsua heitä nimillä ”hikimajaihmiset” tai ”valkoiset-miehet-jotka-ovat-samanlaisia-kuin-me”, ja tämän vuoksi he tulivat hyvin toimeen suomalaisten kanssa – jopa siinä määrin, että suomalaisasumukset jätettiin ensimmäisten intiaanisotien aikana rauhaan.

Hengille tuliaiseksi tupakkaa

Olen saanut tietooni, että Thunder Bayn Lakeheadin yliopisto järjestää kaikille avoimia hikimajaseremonioita, ja päätän lähteä selvittämään, mistä on kyse. Poljen räntäsateessa kampusalueen laitamilla sijaitsevalle seremonia-alueelle tietämättä juurikaan mitä odottaa. Mutaisella aukiolla seisoo puisesta kehikosta ja paksuista kankaista rakennettu matala maja. Sen vieressä palaa suuri nuotio, jonka keskellä olevat kivenmurikat tulevat pian tuomaan hien pintaan.

Lakeheadin yliopistossa toimiva Aboriginal Cultural & Support Services on järjestänyt hikimajaseremonioita säännöllisesti vuodesta 2013 lähtien, jolloin alueelle pystytettiin hikimaja vapaaehtoisten opiskelijoiden voimin, Ojibwa-heimoon kuuluvan Gene Nowegijickin opastuksella. Nowegijick toimii myös hikimajaseremonioiden johtajana.

Osallistujia on mukana kymmenkunta, ja ryömimme majaan sisään yksitellen. Toisin kuin saunassa, hikimajassa ei olla alasti. Miehet ovat pukeutuneet shortseihin, naiset t-paitoihin ja hameisiin. Ajatus saunomisesta vaatteet päällä tuntuu etukäteen vähän omituiselta, mutta maja on onneksi vähän viileämpi kuin sauna; istumme kylmän kosteassa maassa setripuun oksien päällä.

Seremonian avustaja kantaa hehkuvan punaisiksi kuumennetut kivet majan keskellä olevaan kuoppaan yksitellen. Kiviä kutsutaan isoisiksi, sillä ne ovat ikivanhoja ja luovat yhteyden menneeseen.
Nowegijickin mukaan on olennaista, että kaikki neljä peruselementtiä – tuli, maa, ilma ja vesi – ovat läsnä seremoniassa. Pelkistettyyn saunaan verrattuna erilaiset rituaalielementit ovat muutenkin näkyvässä osassa. Majaan sisään mentäessä annamme seremoniamestarille hieman tupakkaa tarjottavaksi hengille ja poltettavaksi suuressa puisessa piipussa, joka on ojibweille pyhä esine. Tupakan lisäksi seremoniassa käytetään aina myös setriä, salviaa ja sweetgrass-ruohoa eli länsimaarianheinää, jotka kuumille kiville ripoteltuina levittävät majaan aromejaan.

Suomalaiset saattavat saunoa useita kertoja viikossa, mutta hikimajaan tullaan harvemmin.

”Kyseessä on hengellinen seremonia, jonne tullaan yleensä jotain tarkoitusta varten: pyytämään apua, hakemaan neuvoa tai kiittämään Äiti Maata. Tarkoitus on saada yhteys maan henkiin”, Nowegijick kertoo.

Pääsyvaatimuksena vain oikea asenne

Oviaukko suljetaan kankailla, ja majan valtaa täydellinen pimeys. Istumme ringissä kuumien kivien ympärillä. Kolmiosainen seremonia alkaa sillä, että Nowegijick heittää vettä kiville, rummuttaa pientä rumpua sekä puhuu ja laulaa odžibwan kielellä jotain, jota en ymmärrä, kenties ottaa yhteyttä maan henkiin. Maja lämpenee nopeasti, vesi sihisee kuumilla kivillä pitkään. Pian lämpö alkaa tuntua aivan oikeilta löylyiltä, kosteilta ja pehmeiltä.

Itsestäni tuntui ensin vähän tunkeilevalta osallistua toisille ihmisille pyhään seremoniaan pelkästä mielenkiinnosta. Mutta vaikka hikimaja on alkuperäiskansoille vahvasti hengellinen paikka, Nowegijick vakuuttaa, että se on avoin kaikille uskonnosta riippumatta. Tärkeintä on nöyrä ja kunnioittava asenne. Vähän samaan tapaan myös suomalainen sauna on perinteisesti tasa-arvon tyyssija, jossa tittelit ja hierarkiat jätetään ulkopuolelle.

”Hikimajassa olemme kuin maan kohdussa, kaikki samanlaisia ihonväristä ja uskonnosta riippumatta. Uskon, että kaikki uskonnot ovat peräisin samasta lähteestä eikä yksi voi hallita toista. Täällä kukin saa olla yhteydessä niihin voimiin, jotka itselle ovat tärkeitä”, Nowegijick selittää.

Tämä kuulostaa kunnioitettavalta avarakatseisuudelta ottaen huomioon tavat, joilla alkuperäisasukkaiden uskonnonharjoitukseen on viime vuosisadan aikana suhtauduttu. Vuonna 1925 Kanadan Indian Act -lakiin lisättiin pykälä, joka kielsi alkuperäiskansojen kulttuuriset seremoniat, mukaan lukien hikimajat ja esimerkiksi powwow-kokoontumiset. Vuoteen 1951 asti niitä piti harjoittaa salaa.

Eri mantereelta muttei täysin eri planeetalta

Ensimmäisen osan päätyttyä oviaukko avataan hetkeksi ja saamme hengittää raitista ilmaa ennen kuin ovi taas suljetaan. Toinenkin osa alkaa rummutuksella, jonka jälkeen kukin piirissä istuja saa halutessaan pyytää apua tai voimia, purkaa huoliaan tai vain kiittää parhaaksi katsomallaan tavalla. Myös kielen saa valita itse: useimmat puhuvat englantia, jotkut odžibwan kieltä, itse päätän puhua enimmäkseen suomea.

Sauna on usein avautumisen paikka, jossa on helppo puhua syvimmistä tunteistaan ja huolistaan jopa täysin tuntemattomille. Samankaltainen tunnelma vallitsee hikimajassa. Lämpimässä pimeydessä tuntemattomille on yllättävän helppo puhua. Useimmat tyytyvät sanomaan lyhyet kiitokset, mutta kuulemme myös vaikeita ja koskettavia tarinoita.

Sauna lienee useimmalle suomalaiselle tavalla tai toisella pyhä ja rituaalinen paikka, vaikkei siihen liitykään samanlaista hengellistä rituaalikaavaa kuin hikimajaan. Entisaikaan uskottiin saunatonttuihin, joille jätettiin toisinaan lahjoja kiitokseksi löylyistä. Nykysaunan rituaalit ovat niukkoja ja pelkistettyjä: vihtominen, vilvoittelu ja kenties saunaolut – sauna on edelleen rauhoittumisen paikka, jossa ei sovi huutaa tai riehua.

Nowegijickin mukaan hikimaja virittää ihmismielen lähemmäksi luontoa. Myös saunaa voi ajatella tapana olla yhteydessä luontoon; parhaat saunakokemukset tapahtuvat yleensä esimerkiksi mökillä, jossa on mahdollisuus pulahtaa veteen ja nauttia löylyjen välillä luonnon rauhasta.

Hikimajaseremonia lähenee viimein loppuaan. Seremonian viimeinen kierros on lyhyempi kuin ensimmäiset, sillä mukana on myös lapsia, jotka alkavat jo väsyä. Rummutuksen, laulun ja kivien lämmön hiivuttua ryömimme majasta ulos viileään iltaan vielä palavan nuotion ympärille ja vaihdamme lämmintä ylle.

Suuri tupakkapiippu kiertää ringissä, ihmiset jutustelevat niitä näitä, tunnelma on raukean levollinen ja mieli selkeä. Kotona on kyllä mentävä suoraan suihkuun, sillä toisin kuin sauna, hikimaja ei ole peseytymispaikka. Mutta muuten olo on melkein kuin saunan jälkeen.

Teksti: Nora Uotila

Artikkeli on julkaistu Kanadan Sanomien 28.7.2015 julkaistussa numerossa 31.