TORONTO. Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin basisti Sami Helle odottaa torontolaishotellin aulassa muita, eikä vielä suostu puhumaan Kovasikajutusta (The Punk Syndrome).
Hän tahtoo, että neljän kehitysvammaisen perustamasta punkbändistä kertovan dokumentin tekijät sekä bändin kitaristi Pertti Kurikka ovat myös paikalla.
– En kommentoi, odotetaan, että kaikki muut ovat täällä. Jos on jotain sovittu oman porukan kanssa, pidän siitä kiinni, yksi Toronton Hot Docs -elokuvafestivaaleilla näkyneen elokuvan tähdistä sanoo tiukasti.
Sen verran innoissaan Helle kuitenkin on Kovasikajutun suosiosta, että suostuu ottamaan onnittelut vastaan dokumentin saamasta erikoispalkinnosta sveitsiläisellä Visions du Reel -festivaalilla.
– Kyllä se tuntui hyvältä, että tehtyä työtä arvostetaan, hän myöntää leveästi hymyillen.
Pian aulaan tulevat myös dokumentin tuottaja Sami Jahnukainen ja toinen ohjaajista, J-P Passi. Edellisenä päivänä järjestettiin Kovasikajutun ensi-iltabileet, ja juhlinta näkyy miehissä väsymyksenä.
– Tultiin joskus kolmen aikoihin hotellille, Passi arvelee.
– Olimme hotellilla klo 3.20, Helle tarkentaa.
Kovasikajutun tekijätiimiä viedään: neljä päivää kestävä vierailu on juoksemista haastatteluista toiseen.

Helteen, Kurikan, rumpali Toni Välitalon ja laulaja Kari Aallon bändistä kertovasta Kovasikajutusta on povattu seuraavaa suomalaista menestysdokumenttia ja ainakin alku on ollut lupaava: dokumentin Suomen ensi-iltaa jouduttiin siirtämään viikolla kovan kysynnän vuoksi.
– Huomion määrä on varmasti yllättänyt kaikki. Tampereen elokuvajuhlien jälkeen on ollut ennakkonäytöksiä ympäri Suomea ja puskaradio on laulanut. Elokuva sai 15–20 ensi-iltasalia lisää, nyt saleja on 45, Jahnukainen kertoo.
– Se on Hollywood-hitin verran. Se on eniten, mikä kotimaisella dokumentilla on ollut Suomessa, Passi lisää hitusen ylpeyttä äänessään.
Toistaiseksi tekijät ovat saaneet elokuvastaan ainoastaan myönteistä palautetta.
– Kun ruvettiin tekemään kehitysvammaisista elokuvaa, tuli semmoinen olo, että 65 prosenttia tulee olemaan paskaa ja 35 positiivista. Nyt melkein 100 prosenttia palautteesta on ollut pelkkää hyvää, se on ollut shokki ja välillä tämä on tuntunut ihan unelta, Helle päivittelee.
Ja sitten on se Sveitsin palkinto. Passi ja Jahnukainen ovat yhtä mieltä siitä, että huomionosoitus tulee vain lisäämään Kovasikajutun suosiota.
– Leffan näkyvyyden kannalta se on todella tärkeää. Tekijänä se lämmittää, on sellainen olo, että vastuu on kannettu. Saimme puoli miljoonaa tämän elokuvan tekoon, niin isolla summalla ei mielellään tee huonoa elokuvaa, Passi pohtii.

Mutta palataanpa kolme vuotta taaksepäin. Pertti Kurikan Nimipäivät oli ehtinyt heittää vain pari keikkaa, kun toinen Kovasikajutun ohjaaja, Jukka Kärkkäinen, näki bändin uutisten loppukevennyksessä.
Kiinnostus dokumentintekoon bändistä heräsi heti ja pian Passikin kävi katsomassa Nimipäivien keikan
– Sä olit varmaan myyty sen jälkeen, koska olet nyt tässä, Helle heittää Passille reveten nauramaan.
Kuvaukset alkoivat nopeasti ja alkuajatuksesta ensimmäiseen valmiiseen kopioon kului kaksi vuotta. Sinä aikana kuvauspäiviä kertyi 70 ja kuvausmateriaalia 150 tunnin edestä.
– 150 tuntia meidän pärstiä, Helle naureskelee päätään pyöritellen.
– Niin, se on se, mitä kamera on käynyt, plus kaikki muu, Passi heittää takaisin.
Porukan naureskellessa Pertti Kurikka saapuu hotellin aulaan tervehtien Hellettä koko nimellä. Perässä seuraa avustaja Teuvo Merkkiniemi Lyhdystä, helsinkiläisestä lyhytaikaiskodista.
– Elokuva oli tosi hyvä ja siinä tapahtui kaikenlaisia juttuja. Kun sanoin, että vihaan Samia, se oli vain huumoria. En tosissani vihaa ketään, eiks niin Sami, Kurikka tokaisee liittyen keskusteluun.
Kovasikajutussa nähtiin siis myös riitelyä ja kirosanat kaikuivat.
– Loppuvaiheessa tuli olo, että oli tämä kivaa, mutta välillä aika rankkaa, Helle tunnustaa.
Dokumentintekijät eivät halunneetkaan raskauttaa bändiä kuvauksilla, vaan olivat taustalla vain havainnoimassa. Lisäksi yhtyeen jäsenet mukana suunnittelemassa, mitä kohtauksia elokuvaan valitaan.

Passi kertoo, ettei Kovasikajutun missio ole maailman parantaminen, mutta myöntää oppineensa normaaliudesta.
– Kuka on normaali ja kuka saa päättää sen? Ja mitä väliä sillä edes on, hän kysyy.
Jahnukainen puolestaan sanoo, että elokuvan sanoma on, että kaikilla on lupa ja oikeus tehdä juuri sitä, mitä haluaa.
– Me ollaan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muut, vaikka meillä on vamma. Se ei tarkoita sitä, ettemme pystyisi tekemään asioita. Me tarvitaan vaan jossakin asioissa enemmän apua kuin toisissa, Helle muistuttaakin.
Ja silloin on hyvä, että lähellä on ihmisiä, jotka auttavat. Toisaalta kehitysvammaisella on myös oikeus olla ottamatta apua vastaan ja sen sijaan yrittää itse hankalalta tuntuvan asian hoitamista.
– Tämä leffa rikkoo rajoja. Mekin ollaan ihmisiä, Helle huomauttaa.
– Ja laadukkaita ihmisiä! Täällä kun ollaan pyöritty, ollaan kuunneltu Helteen sulavaa englantia, joka välillä vaihtuu ranskaksi. Ja kun Toni soittaa rumpuja, jää miettimään, missä se kehitysvamma on, Passi säestää.

Kovasikajuttu on rehellinen elokuva, joka ei kaunistele turhia: valkokankaalla nähdään, kun rumpali Toni Välitalo asioi vessassa ja Kurikka käy suihkussa.
Konstailematon asenne vetoaa myös nuoriin.
Jahnukainen ja Passi kertovat saaneensa tekstiviestin ystävältään, jonka 13-vuotias poika aikoi luokkakavereidensa kanssa mennä katsomaan Kovasikajutun. Normaalisti kotimaiset elokuvat eivät heitä ole kiinnostaneet, ei edes kassamagneetti Iron Sky.
– Kiva, että saadaan nuoretkin puhumaan. Toivon, että nuoret ympäri maailmaa menevät katsomaan Kovasikajuttua ja oppivat, miten kohdataan erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä, Helle pohtii.
Hän myöntää, että vaikka Suomessa ilmapiiri erilaisuutta kohtaan on muuttunut, työnsarkaa riittää vielä. Kehitysvammaisia ei ole vielä hyväksytty täysin yhteiskunnan jäseniksi.
– Ainakin ilmasto on sellainen, että erilaisuudesta keskustellaan. Kehitysvammaiset ovat olleet mediassa esillä ensimmäistä kertaa omina itsenään, Merkkiniemi kertoo.
– Ollaan nostettu kissa pöydälle. Suomalaiset alkavat huomata, että asiat ovat niin kuin biiseissämme sanotaan. Ihmiset ovat alkaneet hyväksymään, että me vammaiset ollaan ihmisiä ja meillä on omat viat, mutta se ei ole este, Helle sanoo.

Sveitsin ja Kanadan jälkeen Kovasikajuttu nähdään ainakin Norjassa ja Ruotsissa, sillä elokuva on kolmen maan yhteistuotanto. Syyskuussa Pertti Kurikan Nimipäivät puolestaan lähtee Norjaan kiertueelle.
– Pertti Kurikan Nimipäivät on kehittynyt, ollaan saatu hyviä ideoita ja tästä on tullut suosikkiyhtye. Uusi biisi Kuusi kuppia kahvia on valmis ja pikku hiljaa ruvetaan Karin kanssa tekemään uusia biisejä, Kurikka kertoo.
Bändi aikookin keikkailla ja tehdä levyjä niin kauan, kuin keikoilla riittää väkeä. Toistaiseksi porukkaa on riittänyt: Ilosaari Rock -festareilla Pertti Kurikan Nimipäivät teki yleisöennätyksen lavallaan.
– Bändi on jättänyt jälkensä kotimaiseen musiikkiin, Janhukainen sanoo.
Nähtäväksi jää, jääkö myös Kovasikajuttu suomalaiseen elokuvahistoriaan.

TEKSTI: Elina Kirssi
KUVA: Marianne Heikkinen / Mouka Film Oy