Kun jyväskyläläinen Olli Määttä oli 6,5-vuotias, hän katsoi kaukalon reunalta, kun kaverit pelasivat jääkiekkoa, ja itki äidilleen, koska ei itse päässyt jäälle. Lopulta vanhempien ei auttanut muu kuin ostaa pojalle hokkarit.
Jääkiekon lisäksi Määttä pelasi nuorena jalkapalloa ja pesäpalloa, mutta futiksen hän lopetti 13-vuotiaana. Kun Mestiksessä pelaavan jyväskyläläisjoukkueen D Teamin puolustaja sai kutsun nuorten maajoukkueeseen kaksi vuotta sitten, myös pesäpallo jäi.
Silloin Määtästä tuntui ensimmäistä kertaa, että hän voisi pelata jääkiekkoa ammatikseen. NHL on ollut nuorelle kiekkoilijalle aina haave, mutta nyt hän oli taas askeleen lähempänä tuota unelmaa.
Toinen askel seurasi pian perässä.

17-vuotias Määttä kävelee London Knightsin kotistadionille John Labatt Centreen Tim Hortonsin kahvimuki kourassa valmistautumaan illan peliin Kitchener Rangersiä vastaan.
Pitkä ja vaalea nuori mies näyttää tummassa puvussa, hopeisissa kengissä ja raidallisessa kravatissa enemmän liikemieheltä kuin jääkiekkoilijalta. Hän puhuu rauhallisella äänellä ja vaikuttaa ikäistään kypsemmältä.
Määttä on pelannut OHL:n kärkijoukkueen Knightsien paidassa viimeiset puoli vuotta. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on varattu Kanadan junioriliiga CHL:n Import Draft -varauskierroksella koko kierroksen ensimmäisenä pelaajana.
Ei ollut kuitenkaan helppoa muuttaa toiselle puolelle maapalloa – kauas perheestä ja ystävistä.
– Se oli kova päätös, mutta nyt todella nautin elämästä, suomalaispuolustaja sanoo.
Londonissa arki ei loppujen lopuksi ole poikennut Jyväskylän elämästä kovinkaan paljon: päivällä Määttä käy koulua Saunders Secondary Schoolissa sekä treenaa yhdessä joukkueen kanssa.
London on toki Määtän kotikaupunkia suurempi, mutta kaupunki on tullut tutuksi.
– Aluksi englannin puhuminen oli vaikeaa, ja olin aina iltaisin uskomattoman väsynyt. Nyt se alkaa jo sujua, Määttä kertoo.
Sopeutumisessa kiekkoilijaa auttoi isäntäperhe. Isä Rick, äiti Natalie ja kaksi nuorempaa veljeä ovat auttaneet uutta perheenjäsentä esimerkiksi pankkiasioissa ja puhelinliittymän hankkimisessa.

Myös joukkuekaverit ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan.
– He ajattelivat varmaan, että kun en ole peruskanukki, ei lähdetä heti suolaamaan. Tulokkaat kantavat kiekot ja siivoavat bussin, mutta muuten ollaan samalla viivalla, Määttä kertoo.
D Teamin peleissä Määtän otteita seurasi keskimäärin noin 700 katsojaa, mutta Londonissa katsomossa hurraa yli 9 000 fania. Ei olekaan ihme, ettei Määttä usko unohtavansa koskaan ensimmäistä peliään.
– Jännitti tosi paljon! Varmaan koko ensimmäisen erän tärisin. Halli oli ihan täysi ja katsomossa oli eri tunnelma kuin Suomessa, Määttä tunnustaa 8–0-voittoon päättyneestä pelistä pyöritellen päätään.
Myös jäällä on erilaista kuin Suomessa: peli on suoraviivaisempaa, nopeampaa ja fyysisempää. Suomalaispelaaja pääsi tutustumaan pohjoisamerikkalaiseen kaukalotappeluunkin jo toisessa pelissään.
– Tiesin, että jossain vaiheessa pudotan hanskat, mutta että noin aikaisin! Eiköhän se yksi kerta riitä, tulin tänne pelaamaan, en tappelemaan, Määttä sanoo häpeillen.
Pelin fyysisyyden hän sai kokea myös tammikuussa Calgaryssä ja Edmontonissa järjestetyissä nuorten MM-kisoissa, kun hän sai aivotärähdyksen heti ensimmäisessä ottelussa.
MM-kisojen lisäksi väliin jäi Kelownassa pidetty CHL:n Top Prospect -ottelu, johon Määttä ja 39 muuta ensi kesän NHL-varauskierroksen todennäköisintä ehdokasta oli valittu.
– Täällä taklaukset viedään loppuun asti ja pari kertaa ensimmäisissä peleissä jäin kyllä jyrän alle. Sain päävalmentajalta (Dale Hunter) vinkkejä, hän neuvoi nostamaan kyynärpään ylös ja välillä pyörähtämään. Nyt tietää, että on oltava koko ajan varuillaan, Määttä kuvailee.

Londonissa Määttä on saanut tottua taklausten lisäksi myös julkkiksena olemiseen. Knights järjestää fanitilaisuuksia pari-kolme kuussa ja Määttä on jo päässyt jakamaan nimmareita sekä keilaamaan fanien kanssa.
Opiskelun ja harjoitusten jälkeen hänelle ei jää paljon vapaa-aikaa, mitä nyt joskus tulee kavereiden kanssa juteltua Skypessä tai nähtyä joukkuekavereita.
Suomesta Määttä kaipaa ruokaa: riisipiirakoita, lihapiirakoita, pullaa ja ruisleipää.
– Aamupalaksi täällä on munia ja pekonia, kun Suomessa syödään puuroa ja hedelmiä. Lounaskaan ei ole kuin leipää, varmaan siksi, että aamiainen on niin suuri, urheilija kertoo nauraen.
Määttä on myös saanut jännittää istuessaan 16-vuotiaiden kavereidensa kyydissä, joilla on jo ajokortti. Paikallisten saunakäyttäytyminenkin on ihmetyttänyt.
– Pari kertaa olen käynyt saunassa täällä, mutta on sanottu, ettei saa heittää vettä kiukaalle. Olen sitten odottanut, että muut ovat lähteneet. Viime kerralla joku tuli lenkkarit jalassa ja urheiluvaatteet päällä löylyihin, suomalainen kummastelee.

London Knightsilla saattaa olla viikonloppuna jopa kolme peliä. Vaikka harjoituksissa pelaajat ovat Määtän mukaan nöyriä, ottelut mennään voittamaan.
– Vaikka miten hyvin pelaisi, kaikki ovat pettyneitä, jos ollaan hävitty.
Kaikki haluavat siis voittaa – ja tähtäävät NHL:ään. Maailman kovatasoisimmasta jääkiekkoliigasta puhutaankin pukukopissa koko ajan ja katsotaan videoilta, millaisia asioita siellä tehdään paremmin.
– Laukausta on kehitettävä ja vaikka en ole huono luistelija, haluaisin olla parempi.
Täällä harjoituksissa luistellaan enemmän, joten luistelu on kehittynyt hyvin paljon. Vaikka en itse taklaa, osaan ottaa taklaukset paremmin vastaan, Määttä arvioi taitojaan.
Määtästä puhutaan jo seuraavana suurena suomalaisena NHL-tähtenä, mutta mies itse ei halua vielä miettiä kesän varauskierrosta.
– Varaus tulee, jos tulee – ja jos pelaa hyvin, hän sanoo rauhallisella äänellä, turhia murehtimatta.

Teksti: Elina Kirssi
Kuva: London Knights