TORONTO. Afrikan korkein vuori Kilimanjaro, eli swahilin kielellä ”vuori, joka kimaltaa”, sijaitsee Koillis-Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa. Ensimmäisen virallinen nousu vuoren huipulle tapahtui vuonna 1889.

Kilimanjaron huipulle huimaan 5895 metrin korkeuteen on todistetusti kiivennyt myös kanadansuomalainen. Krista Lazarow nimittäin saavutti huipun vuoden alussa. Lazarow oli äitinsä Sirpa Haikosen kanssa osa 26 hengen ryhmää, joka teki hyväntekeväisyystempauksen The Sanfilippo Children’s Research Foundationin hyväksi kiipeämällä kyseisen vuoren huipulle.

Sirpa Haikonen joutui jättämään kiipeämisen kesken 3900 metrin korkeudella hengitysongelmien vuoksi.

– Hyvä tunnelma reissusta jäi vaikka en huipulle päässytkään. Tämä on ollut unelmani kymmenen vuotta, Haikonen toteaa

– Sääolosuhteet olivat harvinaisen huonot, onkin uskomatonta, että 26:sta ryhmän jäsenestä 19 sai kiivettyä huipulle asti. Olen todella ylpeä, että tyttäreni oli yksi heistä.

Huono sää, hyvä ryhmähenki

Sääolosuhteet olivat todella huonot. Kaatosateet ja ukkosmyrskyt antoivat pahan vastuksen vuoren valloitukselle. Ryhmä joutuikin menemään ukkosmyrskyn takia luolaan suojaan. Haikosen ja Lazarowin ryhmän takana tulleeseen irlantilaiseen hyväntekeväisyysryhmään iski salama, joka tappoi kuuluisan irlantilaisen vuorikiipeilijä Ian McKeeverin.

Huonojen keliolosuhteiden piiskatessa muutenkin haasteellisella matkalla, on ryhmän oltava hyvin toimiva. Haikonen ylistääkin ryhmähenkeä. Ryhmän jäsenet olivat australialaista lääkäriä lukuunottamatta pääasiassa Toronton lähistöltä.

– Ryhmähenki oli kerrassaan loistava. Jo se oli liikuttavaa, kuinka omistautuneita ryhmän jäsenet olivat Sanfilippo-lasten asialle. Ryhmän ikähaitari oli 19 vuodesta 65 vuoteen ja kaikki puhalsivat hienosti yhteen hiileen. Ryhmäläiset jakoivat makuupusseja ja muita tärkeitä tavaroita, kun kiipeämisen alussa oli kuusi laukkua jäänyt jälkeen.

– Kantajat olivat myös mahtavia ja auttavaisia. Tansania ylipäänsä oli hieno maa ja ihmiset erittäin mukavia. Teimme kiipeämisen jälkeen seitsemän päivän safarin muun muassa Serengetin kansallispuistoon. Samaan aikaan seeprat ja gnuut sattuivat vaeltamaan. Oli uskomattoman näköistä, kun seeproja näkyy niin pitkälle kuin silmä kantaa, Haikonen sanoo.

Sanfilippo

Kilimanjaron valloituksen takana oli The Sanfilippo Children’s Research Foundation, jonka ovat perustaneet Elisabeth ja Randall Linton. Heidän nuorimmalla tyttärellään Elisalla diagnosoitiin syntymässä harvinainen geneettinen sairaus nimeltä Sanfilippon oireyhtymä. Säätiön tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisesta oireyhtymästä ja kerätä rahoitusta lääketieteellisten parannuskeinojen kehittämiseen.

Oireyhtymä lopettaa lapsen elämän yleensä teini-iässä. Elisa Linton on tällä hetkellä 18 vuotias.

Hyväntekeväisyyskiipeämisen tarkoituksena oli kerätä rahaa tämän harvinaisen oireyhtymän lääketieteelliseen tutkimukseen ja näin auttaa Elisan ja muiden Sanfilippo-lasten pelastamisessa.

The Sanfilippo Children’s Research Foundation on jo kerännyt 3,5 miljoonaa dollaria.

– En tiedä tarkkoja määriä, mutta arvioisin, että Kilimanjarolle kiipeämisellä kerättiin lähelle 200 000 dollaria, Haikonen sanoo.

Sisulla huipulle

Taisteleminen harvinaista oireyhtymää vastaan vaatii sisua. Sisua vaadittiin myös Kilimanjaron huipulle kapuamisessa, joka kesti viisi päivää, minkä lisäksi vuorelta alas tulossa meni kaksi päivää. Haikonen sanoo tyttäreltään löytyneen tuota suomalaista sisua.

– Äitini on aina puhunut sisusta, mutta nyt varmaan ymmärsin mitä sillä oikein tarkoitetaan, Krista Lazarow hymähtää.

Lazarowin mukaan matka Tansaniaan ja Kilimanjaron huipulle ei ollut mitään, mitä hän oli odottanut.

– Se oli loistava kokemus. Olen todella iloinen, että tein sen, vaikka se olikin aika raskasta.

Huipulle pääseminen ei tuntunut kuitenkaan Lazarowista huikealta kokemukselta.

– Kun pääsin huipulle ensimmäinen tunne oli oikeastaan, että haluan päästä alas, Lazarow sanoo.

Teksti: Henri Pakarinen Kuva: Sirpa Haikonen

Lisätietoa: http://www.alifeforelisa.org/