Toronto. Saalemin seurakunta oli järjestänyt sunnuntaina Suomi-Kodilla mielenkiintoisen tapahtuman, kun Kiinassa lähetystyöntekijänä toiminut Kari Tolppanen saapui kertomaan työskentelystään. Tolppanen on mukana Avainmedian ja AsiaLink Ministriesin yhteistyöhankkeessa, jonka tarkoituksena on kouluttaa pastoreita ja kehittää seurakunnan toimintaa Kiinassa.
Esitelmässään hän kertoi Kiinan historiasta ja kuvaili kuinka valtion seurakunnat ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Vuoden 1948 vallankumouksen jälkeen seurakunnat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä evankeliseen kristinuskoon kuuluvia ihmisiä on noin 75 miljoonaa, joka on noin 8 prosenttia väestöstä. Tarve ulkomaalaisille lähetystyöntekijöille on suuri.
– Pastoreita on Kiinassa hyvin vähän. Yksi oleellisimmista tehtävistä on ennen kaikkeaan heidän kouluttaminen. Pastoreiden heikko teologinen tietämys on yksi vahvoista ongelmista. Kiinassa on paljon harhaoppeja ja oikea tieto on tärkeä sisäistää, Tolppanen selvittää.
Tolppanen on opettanut pastoreita ja muitakin ohjaajia.
– Ensimmäisillä reissuillani viime vuoden toukokuussa koulutin pyhäkoulun opettajia. Samaisena syksynä järjestettiin kahden viikon ohjelma, joka aloitettiin kiinalaisten seurakuntajohtajien pyynnöstä, hän kuvailee.
Tänä vuonna Tolppanen on ollut kahteen otteeseen Kiinassa ja tulee vielä menemään sinne syksyn aikana. Hän on työskennellyt niin Pekingissä kuin muualla Kiinassa.
Tolppanen on muun muassa valmistanut oppimateriaalin ennen reissulle lähtöä.
– Tämä oppimateriaali on yleensä käännetty kiinaksi. Jotkut ryhmät myös lukevat ja opettelevat Raamatun ulkoa. Kuitenkaan heidän ymmärrys välttämättä sen sanomasta ei ole tullut tutuksi, hän kuvailee.
– Kiinassa suhtauduttiin näihin meidän ohjelmiimme erittäin hyvin. Se kertoo siitä, että niille on kysyntää, ja ohjelma auttaa kouluttamaan pastoreita ja muita ohjaajia, hän kertoo. Opettajasta myös selvästi pidetään.
– Kun opettaja on paikalla, oppilaat ottavat kyllä kaiken hänestä irti, hän nauraa.
Vaarallinen tehtävä
Lähetyssaarnaajan työskentely ei ole kaikkein helpointa touhua Kiinassa. Uskonnollisiin ryhmiin suhtaudutaan varauksella sosialistisessa maassa.
– Kun lähtee opettamaan, täytyy asennoitua, että sitä on kotiarestissa koko ajan. Ei voi käydä juuri missään. Oppilaat ovat samassa tilanteessa. Jotkut heistä ovat suljetussa talossa koko lukuvuoden, ja pääsevät ehkä noin kerran kuussa käymään ulkona, hän kuvailee.
Uhkaavanlaisia tilanteita on sattunut myös Tolppasellekin.
– Poliisit eivät yleensä tule keskeyttämään seurakunnan kokouksia. Jos on seurakuntajohtajien kokoontuminen kyseessä, poliisit saattavat tulla paikalle. Kerran meinasi käydä juuri näin. Olin tuolloin paikalla, ja minut täytyi viedä autolla pois erään seurakuntajohtajan kotiin, koska he eivät halunneet saattaa minua ongelmiin, hän kertoo. Hän myös muistaa, kuinka erään seurakunnan johtaja oli juuri päässyt vankilasta pois, jossa hän oli ollut useita vuosia.
– Ei ole lainkaan harvinaista, että uskonnollisten ryhmien johtajia vangitaan Kiinassa, hän lisää.

Olot koulukeskuksissa eivät välttämättä ole kovinkaan hääppöiset.
– Eräässäkin paikassa ei ollut suihkua. Tämä oli Pekingissä ja jos itse pääsin käymään kerran viikossa hotellihuoneessa, se oli minun ainut mahdollisuus peseytyä. Eräässä paikassa taas oli käytössä vain yksi vessa ja useampikymmen ihminen sitä käyttämässä. Jonot olivat arvatenkin pitkät, eikä siellä saanut kauaa olla, hän kuvailee.
Tämän vuoden maaliskuun reissullaan oli ollut niin kylmä, että hän oli sairastanut koko ajan.
– Siellä ei toiminut lämmitykset ja totta kai siellä oli erittäin kylmä. Minulla oli viisi kerrosta vaatteita päällekkäin ja siltikin paleli. Viimeisen viikon olin Pekingissä ja ne olivat ensimmäiset päivät, jolloin minua ei paleltanut, hän kertoo.
Tolppanen kuvailee hyvin, kuinka tunnollisia ja ahkeria hänen oppilaansa ovat.
– Eräässäkin ryhmässä oli parisenkymmentä maisterivaiheen opiskelijaa. He ovat päättäneet jättää maallisen, hyväpalkkaisen ammatin ja ryhtyä pastoreiksi. Pastorina työskentely ei ole helppoa Kiinassa. Se on hyvinkin usein palkatonta työtä, joten arvostan näitä kiinalaisia, jotka siihen ryhtyvät, hän kuvailee.
– Jotain myös kertoo se, että eräässä paikassa ei ollut ollenkaan tuoleja. Oppilaat istuivat lattioilla viisi päivää viikossa, ja kahdeksan tuntia päivässä kuunnellen opettajaa. He todellakin ovat omistautuneita, hän kertoo.
Kiinalaisten tapa laulaa on myös jäänyt syvästi Tolppasen mieleen.
– Jokaisen seurakuntalaisen pitäisi nähdä kuinka kiinalainen laulaa. Se tulee niin sydämestä. Minun piti useaan otteeseen oikein suojata korvani, kun he lauloivat niin kovaa ja antaumuksella, hän nauraa.

Teksti ja kuvat: Petra Rautiainen