Tuntuu kuin kalliovuoret olisivat rajana. Kuulin tuon lauseen Vancouverissa, kun kyselin mitä mieltä suomalaiset ovat siitä tarvitaanko suomalaista sanomalehteä. Monet kaipaavat enemmän juttuja ja tarinoita ympäri Kanadaa. Uutiset Suomesta ovat myös mukavia ja hauskoja. Iäkkäämmille sukupolville suomenkieli on edelleen se pääkieli, jota he osaavat paremmin. Lehtien yhdistymisen myötä yksi lehti tarjoaa nyt laajemmalta alueelta tapahtumia ja henkilöhaastatteluita.

Suomalaiset ovat asettuneet asumaan sinne sun tänne eri puolille Kanadaa. Olen päässyt tutustumaan paitsi Vancouverin, myös Timminsin ja hieman myös Montrealin suomalaisyhteisöihin. Kaikkialla tuntuu olevan samanlaiset ongelmat. Suomalaisväestö vähenee, uudemmat sukupolvet ovat kanadalaistuneet, eivätkä he puhu suomea tai ole mukana yhteisössä.

Kaikkien suomalaisjärjestöjen yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi saada nuoret mukaan toimintaan.

Vancouverissa Scandinavian Centressä saman katon alla on viisi kansallisuutta. Yhteistyö pelaa hyvin ja toisten kulttuuria arvostetaan. Suomalaiset ja ruotsalaiset eivät vihaakaan toisiaan, ja uutena jäsenenä on tullut Islanti mukaan toimintaan. Toisen kulttuurista ollaan kiinnostuneita.
Timminsin Suomi Klubi on erikoinen esimerkki siitä, kuinka se on onnistunut pitämään pienen yhteisön elinvoimaisena. Keskellä ei mitään on metsää ja järvi, jonka rannalla löhöilee kaikenikäisiä – nuoria, lapsia, aikuisia sekä mummoja ja pappoja. Sauna käy kuumana aamusta iltaan.

Timminsin Suomi Klubi on joutunut tekemään kompromisseja säilyäkseen hengissä. Myös paikallinen Kulta Koti, Toronton Suomi Kotia vastaava senioritalo, on ottanut asukkaita myös muista kansallisuuksista. Nämä kompromissit ovat säilyttäneet organisaatiot hengissä ja elinvoimaisina.

Timminsin suomalaista yhteisöä katsellessa voi todeta, että kompromissit olivat oikea ratkaisu. Suomi Klubin puheenjohtaja Glen Finnilä kuitenkin korostaa, että Suomi-Klubin kesämökkiä ei vuokrata ihan kenelle tahansa, vaan hänen on oltava jotenkin tuttu – ja tietenkin suomalaisystävällinen. Kulta Kodilla on sama periaate. Suurin osa asukkaista tulee olla suomalaisten keskuudesta. Yhteiselo on sujunut hyvin, eikä suomalaisen kulttuurin häviämistä pelätä kompromissien myötä –päin vastoin se on korostunut. Näin jopa vieraskielisetkin oppivat suomalaista kulttuuria.

Sanotaan, että rajapinnoilla tuntee itsensä. Kriisin kautta oppii jotain uutta itsestään. On tutkittu, että valtioiden rajoilla on enemmän kansallishenkeä, kuin sisämaassa. Ulkomailla tuntee olevansa suomalainen. Omat taustat ovat kaikille tärkeitä ja niiden säilyttäminen sukupolvilta toiselle on kunnioitettava tehtävä.

Petra Rautiainen Toronto