Magnus-teatterin A Closer Walk With Patsy Cline todistaa, että viihdyttävää musikaalia varten ei tarvita aina satoja taustatanssijoita tai räiskyviä efektejä. Riittää, että pääpari osaa roolinsa hyvin ja laulut raikavat.

Dean Reganin käsikirjoittaman musiikkinäytelmän perusidea on yksinkertaisuudessaan loistava. Jerry Gettyn ilmeikkäästi esittämä radiojuontaja Little Big Man omistaa lähetyksensä yhdysvaltalaiselle, nyt jo edesmenneelle country-laulaja Patsy Clinelle (roolissa upeaääninen Natasha O’Brien).

Tästä alkaa musiikkikimara, joka esitellee Clinen tuotantoa peräti kahdenkymmenen kappaleen verran. Surumielisten sävelten ohella illan aikana kuullaan tarttuvia tanssikappaleita sekä mukaansatempaavia rallatuksia, jotka saavat päät hytkymään ja yleisön taputtamaan innokkaasti mukana.

Tarinaa rytmittävät lyhyet uutiset sekä radiojuontajan laskettelemat välijuonnot, jotka keskittyvät Patsy Clinen elämään ja tekoihin. Kovin syvälle tiedotuksissa ei silti mennä, joten laulajattaren henkilökuva jää harmittavan pintapuoliseksi.

Asiaa ei auta sekään, että Natasha O’Brienille on suotu vain muutama puherepliikki, ja hänet on laitettu vilkuttamaan ja hymyilemään yleisölle mielipuolisesti. Aivan kuin Patsy Cline olisi ollut pelkkä kiiltokuva, jonka ainoat ansiot ovat hänen kauniissa ulkokuoressaan.

Aidot tunteet ja arvot välittyvät vasta silloin, kun O’Brien tarttuu mikkiin ja pääsee näyttämään taitonsa. Hän ei vain laula lauluja, vaan hän eläytyy niihin täysillä.

O’Brienin äänilahjojen lisäksi musikaalin parasta antia ovat laulujen välissä esitettävät mainokset, jotka ylistävät muun muassa Ajaxin puhdistusvälineitä. Myös Jerry Gettyn esittämät puujalkavitsit kirvoittavat yleisöstä röhönaurut.

Erityiskiitokset ansaitsevat musikaalin mahtava orkesteri sekä Ted Robertsin oivaltava lavastus, joka tuo mieleen vanhan ajan jukeboxin. Sillä kansan tanssijalat vipattamaan saavasta musiikistahan tässä on loppujen lopuksi kyse.

Teksti: Viivi Pietiläinen Kuva: Pressikuva/Barry Wojciechowski