TORONTO. Cirque du Soleilin uusin esitys Amaluna kiertää Pohjois-Amerikkaa. Amalunan monesta kansallisuudesta koostuvan taiteilijakaartin yhtenä tähtenä esiintyy suomalainen nuorallatanssija Veera Kaijanen. Kaijanen taiteilee neljän vaijerin muodostamalla struktuurilla kolmen muun nuorallatanssijan kanssa.

Esiintyessään Amalunassa Kaijanen toteuttaa samalla yhtä unelmistaan.

– Kun kolmetoistavuotiaana näin ALEGRIA-esityksen jouluna televisiosta, tiesin, että haluan joku päivä vielä esiintyä Cirque du Soleilissa, Kaijanen muistelee.

Jos Cirque du Soleil -haave syntyi nuorella iällä, löytyi Kaijasen kutsumus sirkukseen vielä nuorempana.

– Näin kahdeksanvuotiaana, kuinka yksi poika teki taikatemppuja koulussa, ja siitä innostus lähti. Äiti vei minut sitten Linnanmäen sirkuskouluun. Ensimmäinen esitys hulavanteilla minulla oli aika pian sen jälkeen. Meillä oli kolmen tytön ryhmä, jonka kanssa teimme hulavanteilla esityksiä.

Intohimo

Hulavanteet olivat sirkusmaailmaan innostuneen nuoren päälajina 15-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen Kaijanen keskittyi pariksi vuodeksi käsilläseisontaan.

Parin vuoden tauon jälkeen hulavanteet tulivat takaisin kuvioihin, mutta hän lähti kuitenkin vuonna 2006 Lahteen sirkuskouluun käsilläseisojana. Sirkustaiteilijan ura alkoi pikku hiljaa kiteytyä ammattimaisemmassakin mielessä.

– Kyllähän tämä ammatti on intohimo, koska päivät saattavat olla raskaita, eikä kipeänä oikein voi olla. Vanhemmat aluksi kyseenalaistivat uravalintaa, mutta hyväksyivät sen huomatessaan, mikä palo minulla siihen oli ja että tällä on mahdollista tehdä elantonsa, Kaijanen toteaa.

Monien muiden suomalaisten sirkutaiteilijoiden tavoin Kaijasen tie vei lopulta Eurooppaan, tarkemmin ottaen Ranskaan. Hänen mukaansa nykysirkus on valtava ilmiö Ranskassa, mutta tietoisuus siitä on kasvanut myös Suomessa.

Vuonna 2008 hän aloitti opiskelut Pariisissa École Nationalé de Cirque Annie Fratellinissa. Kyseisessä opinahjossa nuorallatanssista tuli vahvemmin Kaijasen laji.

– Pariisissa nuorallatanssi lähti kunnolla käyntiin, kun olin alan maailmanhuipun Manolo Dos Santosin opissa.

Amaluna

Suomalainen nuorallatanssija tykkää olla mukana Pohjois-Amerikkaa kiertävässä suuressa, monikulttuurisessa produktiossa.

– Nautin työskennellä tässä ympäristössä. Produktiossa on mukana tosi paljon henkilökuntaa ja täällä on hyvä energia. Tylsistyn helposti, jos ei ole tekemistä, joten on hyvä, että täällä on koko ajan paljon aktiviteettia. On esimerkiksi hyvät mahdollisuudet treenata paljon.

– Olosuhteet täällä ovat myös todella hyvät: keittiö ja fysioterapia kulkee mukana ja asunnot on hyvin hoidettu. Olen ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikassa, joten on mukava nähdä mannerta näin työn puolesta. Aina kun esitys vaihtaa kaupunkia, on meillä esiintyjillä viikko vapaata, Kaijanen sanoo.

Amalunaa esitetään Pohjois-Amerikassa vuoteen 2015 asti. Kaijanen tuli produktioon mukaan sen kehittämisvaiheessa, marraskuussa 2011.

– Oli hienoa päästä Amalunaan mukaan, jo senkin takia, että tässä on ensimmäinen tämän tyylinen nuorallatanssinumero noin 20-vuoteen.

– Lähetin videon ensin toiselle nuorallatanssiopettajalleni Les Colporteurs-ryhmän Agathe Olivierille, joka välitti sen Cirque du Soleilille. Pääsin kahdeksan muun kanssa pääsykokeisiin, joka oli käytännössä viikon leiri, mistä lopulta valittiin neljä esiintyjää, Kaijanen sanoo.

Kuudes aisti

Esityksessä kiirastulessa olevia kadonneita rakastavaisia esittävät nuorallatanssijat näyttävät todellista tasapainotaituruutta muun muassa tanssimalla tangoa ja hyppimällä vaijerin päällä.

– Rakensimme numeron pohjan parissa kuukaudessa, jonka jälkeen aloimme treenata koko showta. Kokonaisuudessaan harjoitteluun meni puolisen vuotta.

Pientä haastetta Kaijaselle ryhmänumeroon antoi se, että hän on viimeiset 7 vuotta tehnyt sirkusta soolona.

– Nuorasta tuntee, mitä toinen esiintyjä tekee. Jonkinlaista kuudetta aistia tässä myös tarvitsee. Kaikkea on voinut kuitenkin kysyä ja ehdottaa, joten treenausolosuhteet ovat kunnossa. Muutamme esitystä aika ajoin aina vähän, näin saamme pidettyä itsevarmuuden yllä, joka toivottavasti näkyy jännitteenä myös yleisössä, Kaijanen sanoo.

Kyseisessä numerossa Kaijanen myös hämmästyttää yleisöä kulkemalla varpaillaan kärkitossuilla vaijeria pitkin.

Nuorallatanssi on sirkustaiteilijan sydäntä lähellä.

– Nuorallatanssissa oppii paljon kehosta ja tasapainosta. Siinä voi kehittää itseään loputtomasti. Mielestäni nuorallatanssin yksi hienous on siinä, että voi kertoa normaaleja asioita elämästä absurdissa tilanteessa, vaaran elementin ollessa mukana, Kaijanen pohtii.

Teksti: Henri Pakarinen Kuvat: Cirque du Soleil/Press