TORONTO. Ihmisten toiminta saattaa joskus ylittää kaikki käsittämättömyyden rajat. Tämän sai huomata Arto Salmi, joka oli kävelemässä St. Clair Avenueta pitkin. Hän kohtasi ihmislauman, joka oli ryhmittynyt kadulla olevan suuren kaupungin roskakorin ympärille.

Ihmiset yrittivät saada noukittua jotain roskakorista pois, mikä ilmeni pian naukumisen perusteella kissanpennuksi.

– Kukaan ei oikein osannut tehdä mitään. Sanoin sitten ympärillä ihmetteleville sivusta seuraajille, että käykää juomassa kuppi kahvia ja avasin roskakorin, Salmi naurahtaa.

Roskakorista löytyi pieni ja järkyttynyt kylmissään oleva kissanpentu, joka oli yltä päältä roskien ja ruskean nesteen peitossa. Järkyttävintä tapauksessa on, että pentu itse ei todellakaan olisi pystynyt roskakoriin menemään, vaan joku oli sen sinne tarkoituksella laittanut.

Viime hetket

Yksi kissanpentua roskakorista pelastamassa olleista oli läheisellä St Clair Veterinary Facilities -eläinklinikalla työskentelevä Pilar Carbone.

– Eräs pariskunta tuli klinikalle kertomaan, että läheisestä roskakorista kuuluu kissan naukumista. Lähdimme katsomaan, mutta roskakori on sen verran iso, etten yltänyt pentuun asti. Arto tuli sitten onneksi paikalle ja avasi roskakorin.

Kissa oli ainoastaan noin 3 viikkoa vanha ja painoi vaivaiset 350 grammaa. Carbonen mukaan kissan päivät olisivat olleet ihan pian luetut, jos sitä ei olisi saatu pelastettua roskiksesta. Pentu kärsi hypotermiasta, sen ruuminlämpö oli laskenut 32,2 asteeseen kissojen normaalin ruuminlämmön ollessa 38,5 asteen tietämillä.

– Pennun sydämenlyönnit olivat heikkoja, mutta ensiapu onneksi auttoi. Veimme kissan välittömästi klinikalle ja annoimme sille sydänhierontaa sekä kuivatimme ja lämmitimme sitä hiustenkuivaajalla, Carbone sanoo.

Kissanpennulle annettiin nimeksi Hope, koska tilanne oli niin kriittinen ja pienen karvatassun elämän jatkuminen oli hiuskarvan (tai kissankarvan) varassa. Mutta toivoa löytyi loppupeleissä.

Tähtikissa

Nälissään olleella Hope-kissalla oli ruokahalu tallella ja se söi samantien pelastusoperaation jälkeen. Vielä pentuiässä olleen kissan pelastusoperaatiossa ei riittänyt pelkkä ensiapu. Hope tarvitsi erityisen paljon hoivaa ja eläinklinikan työntekijät joutuivatkin emokissan rooliin.

– Työntekijät ottivat vuorotellen iltaisin Hopen klinikalta kotiin. Koska se oli vielä sen verran pieni, että sitä piti auttaa emokissan tapaan ihan perusasioissa, kuten ruokkimisessa, Carbone toteaa.

Hope on kasvanut nopeasti ja se painaa jo melkein kaksi kertaa enemmän kuin löydettäessä. Kissa on myös selkeästi selvinnyt henkisestä ja fyysisestä järkytyksestä, sen verran vilkkaasti ja energisesti karvaturri sinkoilee ja peuhailee pöydällä.

– Kaikki tykkäävät Hopesta ja siitä on tullut varsinainen tähtikissa, Carbone sanoo.

Kissanpennusta on todellakin tullut Torontolainen julkisuudenhenkilö, kun muun muassa Toronto Star ja CTV ovat raportoineet toivoa täynnä olevasta pelastustarinasta. Pienen kissan pelastajat ovat saaneet tunnustusta myös pormestarin toimistolta.

Käsittämätöntä

Carbone puistelee päätään, miettiessään miten yli ymmärryksen kissan roskakoriin laittaminen menee. Pään heilutukseen on helppo yhtyä, koska tapaus selkeästikään ei ole ollut vahinko, eikä pienellä kissanpennulla ole ollut mitään mahdollisuutta itse sinne kiivetä, saati pääst sieltä pois.

Eläinklinikan johtaja James Duhaime on samaa mieltä.

– Ei paljon sydämettömämpää tekoa voi olla. Se oli kidutusta ja kuolemantuomio kissalle, Duhaime sanoo.

Duhaimen mukaan vaihtoehtoja kissan heitteille jättämiselle löytyy. On olemassa Toronto Humane Society, erilaisia kissanpelastusryhmiä ja adoptiomahdollisuuksia.

Kissojen hylkäämis- ja adoptio-ongelma ei ole mikään uusi juttu. Torontossa on arviolta noin 100 000 koditonta ja villiä kissaa.

Hope-kissa onneksi selvisi täpärästä tilanteesta menettämättä ainakaan jokaista yhdeksästä elämästään, mutta mikä koituu pennun kohtaloksi tulevisuudessa. Sitä ei tarvitse kauaa ihmetellä, sillä Carbone tulee hymyssä suin paikalle.

– Klinikan omistaja tohtori Heather Hannah sanoi, että Hope jää tänne klinikkakissaksi.

Hopen surullinen tarina saa siis onnellisen ja toiveikkaan lopun.

Teksti ja kuva: Henri Pakarinen