OTTAWA. Ulvilalainen Raija Hilska haaveili aikoinaan muutosta Atlantin yli Kanadaan. Hän oli käynyt maassa kaksi kertaa kielikurssilla ja kaverit olivat olleet Kanadassa, mistä kipinä sai alkunsa.

Vuonna 1979 hän sitten lopulta muutti Kanadaan, kun hän tuli Ottawaan au pairiksi lukion englanninopettajan ystäväperheeseen. Kanadaan asettumiseen vaikutti myös se tyypillinen tarina, eli avioituminen paikallisen miehen kanssa. Muutenkin asettuminen uuteen kotimaahan kävi helposti.

– Ottawa oli vuonna 1979 aivan erilainen, mitä nykyään. Pienempi ja turvallisempi, johon oli helppo asettua. Kävin konserteissa ja asetuinkin tosi hyvin.

– Siihen aikaan oli harvinaista lähteä ulkomaille. Kielikurssit innostivat minua, Hilska sanoo.

Kaipuu vanhaan kotimaahan välillä tietenkin jäyti Satakunnan tyttöä.

– Suomesta oli tietenkin ikävä salmiakkia, ruisleipää ja saunaa. Olin pikkukaupungista kotoisin ja vanhemmat toimivat siellä opettajina, joten tulin ympäristöstä, jossa tunsimme kaikki. Aluksi olikin outoa asua paikassa, jossa ei näin ollut.

Suomalainen koulu

Kanadalaiset ystävät muun muassa vaikuttivat siihen, että Hilskan kanadalaistuminen kävi lopulta helposti ja hän aloitti opiskelut uudessa kotimaassaan.

– Opiskelin sisustussuunnittelua ja arkkitehtuuria. Pääsin mukaan Ottawan elämään myös käymällä kursseilla, kuten lasimaalaus- ja englanti toisena kielenä –kursseilla, Hilska muistelee.

Ottawan suomalaisyhteisökin tuli Hilskalle tutuksi.

– Suurlähetystön itsenäisyyspäivänjuhlilla tapasin ensimmäinsen kerran Kanadan suomalaisyhteisöä.

Suomalaisyhteisö imaisikin Hilskan mukaansa sen verran voimakkaasti, että hän on ollut Ottawan Suomalaisen Koulun OSKU:n toiminnassa osallisena sen alusta asti.

OSKUn synty

Hilska oli mukana perustamassa suomenkielen koulua Ottawaan 29 vuotta sitten. Ontarion kulttuuriperintökoulumandaatin saadakseen aktiivien piti kerätä tarpeeksi suomalaisia kasaan.

Ennen internet-aikaa ihmisten jäljittäminen ja yhteydenottaminen oli huomattavasti työläämpää.

– Kävimme puhelinluetteloa yksitellen läpi ja etsimme suomalaisia nimiä, joille sitten soitimme. Se oli oikeastaa ihan hauskaa puuhaa. Välillä soitimme kreikkalaisillekin, koska heillä saattoi olla samantyyppisiä nimiä, Hilska hymyilee.

– OSKUN perustamiseen tarvittiin noin 10-20 toimijaa ja sisukkaita aktiiveja lähtikin mukaan. Siitä se lähti liikkeelle.

Suomalaiselle koululle on ollut selkeästi tilausta myös Ottawassa. OSKUn pian 30-vuotinen historia kertoo siitä.

– Oppilasmäärät ovat historian aikana menneet ylös-alas. Tällä hetkellä on hyvä tilanne. Viime vuonnakin syntyi muutama uusi vauva Ottawan suomalaisyhteisöön, Hilska toteaa.

Opettajaksi

Välillä Hilska asui pienessä kylässä Cape Bretonin saarella Nova Scotiassa. Palattuaan takaisin Ottawaan vuonna 1989 hän palasi myös OSKUn toimintaan. Tällä kertaa hän alkoi myös opettaa siellä.

Hän on opettanut suomenkielen lisäksi myös sisustussuunnittelua.

– Opettaminen on aina opettamista, mutta tietenkin kielen ja sisustussuunnittelun opettamisessa on eroja. Olihan se aluksi ehkä jonkinlainen kynnys alkaa opettaa, kun ei ole opettajankoulutusta, enkä muutenkaan ole kielioppi-ihminen. Sellaista ”opitaan yhdessä” –mentaliteettia on tarvittu.

Opettamisen saloihin Hilska on kuitenkin selkeästi päässyt käsiksi käytännössä ja hän osaakin kertoa suomenkielen opettamisen haateista ja iloista monelta eri kantilta. Suomenkielen koulussa Hilskalla on kokemusta niin lasten kuin aikuisten opettamisesta.

– Ihan pieni oppii kielen ihan vahingossa, imee opin kuin sieni. Aikuiset ja isommat lapset taas oppivat toista kieltä, joten prosessi on erilainen.

– Lasten ja aikuisten opettaminen on kuitenkin yllättävän samanlaista. Lasten opettaminen on leikkimistä. Toisaalta jos aikuisia opettaa kuin lapsia siitä tulee tosi hauskaa.

Vaikea kieli

Hilskan mukaan suomenkieli on aika kommervenkkistä.

– Esimerkiksi kaksoisgenetiivi, kuten ”minun kissani”, ja kaksoisvokaalit tuottavat vaikeuksia niin aikuis- kuin lapsiopiskelijoille. Lausuminen on myös haaste, varsinkin aikuisille.

– Lasten kanssa painotetaan käytännönkieltä. Aikuisten opettaminen on taas enemmän kuin palapelin kokoamista. Ensin pitää oppia palat, kuten sanojen erilaiset taivutusmuodot, Hilska sanoo.

OSKUssa suomea opiskelee aikuisia erilaisten syiden takia.

– Joillain on suomalaiset vanhemmat tai suomalainen puoliso. On myös ollut sellaisia, jotka vain haluavat oppia kielen. Myös Suomeen meneville suurlähetystötyöntekijöille Ulkoministeriö tarjoaa suomenkielen kursseja.

Lapsiopiskelijat tulevat yleensä useammin suomalaisesta perheestä, mutta kuten sanotaan: poikkeus vahvistaa säännön.

– Yhden lapsen äiti oli lukenut jostain, että Suomi on maailman paras maa asua, joten lapsi opiskelee nyt suomea, Hilska sanoo.

Kirjat

Suomen kielen lisäksi tärkeä osa OSKUn toimintaa on myös suomalaisen kulttuurin opettaminen. Hilska esittelee opetuksessa käytettävää Aamu-kirjasarjaa. Suomessa suunniteltu maahanmuuttajille suunnatussa kirjasarjassa yhdistyykin hyvin kielen ja kulttuurin opetus.

Opetusmateriaaleihin OSKU saa avustusta Opetusministeriöltä. Ottawa Carleton District School Board taas kustantaa palkat ja tilat.

Suomessa on järjestetty eri maiden Suomi-Koulujen yhteistapahtumia, joihin Hilska on osallistunut.

– On ollut ihania kokemuksia tavata muiden maiden Suomi-Koulujen ihmisiä. Tilaisuuksissa on järjestetty workshoppeja ja saanut hyviä ideoita. Ylipäänsä on ollut mukava tavata ihmisiä ja saada tukea toisilta, Hilska sanoo.

OSKUn lisäksi Hilska on muutenkin mukana Ottawan suomalaisyhteisön toiminnassa. Esimerkiksi suomenkielinen kirjakerho järjestetään hänen luonaan ja kerhon kirjasto löytyy myös sieltä.

– Suomenkielisistä kirjoista ei tietenkään täällä löydy yhdestä montaa kopiota. Kanadalaiset nauravatkin, että kyseessä on sellainen kirjakerho, jossa ei lueta, koska ei ole kuin yksi kirja, Hilska naurahtaa.

Teksti ja kuva: Henri Pakarinen