Nordic Wallstreet -tapahtumassa ruotsalaisella suurlähetystön työntekijällä on vaikeuksia lausua ensimmäisen puhujan nimeä. Mutta ei se mitään, Ruotsin Ottawan suurlähettiläs Teppo Tauriainen on jo tottunut siihen.
– Nimi on ollut aina ongelma. Monet pelkäävät lausua sitä, koska siinä on niin paljon vokaaleita. Olen vuosien varrella kuullut hyvin monta erilaista versiota nimestäni, kerran en edes ymmärtänyt, että minusta puhuttiin, diplomaatti sanoo lähes täydellisellä suomella, naurahtaen kuivasti.
Kuten nimestä voi päätellä, Tauriaisen vanhemmat ovat suomalaisia. Hän onkin syntynyt Kuusamossa, mutta perhe muutti 4-vuotiaana Etelä-Ruotsiin, kun vanhemmat saivat töitä sikäläiseltä tehtaalta.
Suomi oli ensimmäinen kieli, jonka Tauriainen oppi, mutta kun kotimaa vaihtui, ruotsi meni pian ohitse. 18-vuotiaana Tauriainen vaihtoi kansalaisuutensa, koska ei halunnut suorittaa armeijaa Suomessa.
Ruotsista oli tullut hänelle kotimaa. Suomeen hän muutti vasta, kun sai lähetyssihteerin työpaikan Ruotsin Helsingin suurlähetystöstä.

Tauriainen ei ollut haaveillut urasta ulkoministeriössä, diplomaatin virasta puhumattakaan. Hän opiskeli kauppatieteitä ja espanjaa, mutta päätti toiseksi viimeisellä lukukaudella hakea ulkoministerin diplomaattikoulutukseen. Siitä on nyt 25 vuotta.

Tauriainen on ollut tyytyväinen uravalintaansa.
– Pelkäsin, että joudun jäämään samaan työpaikkaan koko työuran ajaksi. Vaikka olen ollut ulkoministeriössä 25 vuotta, minulla on ollut kymmenen eri työpaikkaa, jotka ovat olleet aika erilaisia.
Hän on ollut lähetyssihteerinä Suomen lisäksi Chilessä sekä suurlähettiläänä Singaporessa ja nyt Kanadassa. Välissä Tauriainen on palannut Ruotsiin. Muutot ovat olleet aina helppoja, sillä Tauriainen on viettänyt kesät Ruotsissa ja pitänyt muutenkin säännöllisesti yhteyttä kotimaahan.
– Tämä on vähän kuin sairaus, en viihdy yhdessä paikassa montaa vuotta. Onneksi tässä työssä on mahdollista vaihtaa työpaikkaa, eikä tarvitse irtisanoa itseään, hän heittää.
Kanadassa hän on ollut nyt 1,5 vuotta. Työsopimus päättyy syksyllä 2013, jolleivät Tauriainen ja ulkoministeriö toisin sovi.

Mutta palataanpa vielä 1990-luvun alun Helsinkiin. Vuodet Suomessa olivat tärkeitä etenkin suomen kielen kannalta: Tauriainen luki paljon lehtiä ja alkujännityksen jälkeen myös puhui kieltä.
Lähetyssihteeri sai huomata, että keskustelut paikallisten kanssa muuttuivat tunnelmaltaan täysin erilaisiksi heti, kun hän kahden kuukauden epäröinnin jälkeen alkoi puhua suomea. Suomalaisten oli helpompi tuoda mielipiteet esille omalla äidinkielellään ruotsin sijaan.
– Ennen Helsingin-vuosia en lukenut tai kirjoittanut suomea ja kieli oli aika lapsen tasolla, sellaista, jollaisena olin sen oppinut. Vaikka vanhemmat puhuivat suomea, kieli ruotsalaistui. Kun en enää tiennyt kieleen syntyneitä uusia sanoja, käytin ruotsinkielisiä, Tauriainen pohtii torontolaisessa kahvilassa.
Nyt hän kertoo puhuvansa Suomen-vuosiensa ansiosta selvästi parempaa suomea kuin kaksi siskoaan.
Suomessa asuessaan Tauriainen huomasi, että Ruotsin ja Suomen välillä on eroja, vaikkakin pieniä.
– Ainakin silloin tuntui, että suomalaisten sivistyneisyys oli erilaista kuin Ruotsissa, joka oli kansainvälisempi. Helsingin ja Tukholman välinen ero oli samanlainen kuin Helsingin ja Kuusamon. Suomalaiset tuntuivat välillä maalaisilta myös positiivisessa mielessä.
Suomalaiset olivat myös ruotsalaisen silmissä suorempia.

Työssään Tauriainen pitää siitä, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, tutustua uusiin kulttuureihin ja käyttää kielitaitoaan. Hän edistää myös mielellään kotimaansa asioita. Kanadassa työ on helppoa, sillä yleinen mielikuva Ruotsista on positiivinen.
– Uskon, että ulkomaan vuosien jälkeen olen avoimempi kuin mitä olisin, jos olisin aina asunut Ruotsissa. Maailmalla on saanut perspektiiviä.
Singaporessa hän yllättyi siitä, miten vahvasti ihmiset jaksavat uskoa parempaan. Samanlaista toivoa hän haluaisi nähdä myös ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaalaisissa.
Vaikka Tauriainen on aina sopeutunut uuden maan oloihin parissa viikossa, ulkomaan vuosinaan hän on myös alkanut pitää Ruotsista enemmän.
– Kuvani Ruotsista on muuttunut positiivisemmaksi, kun olen nähnyt, kuinka viisaasti Ruotsissa on osattu hoitaa esimerkiksi talousasiat. Kanadassakin huomaa, että aina asiat eivät mene niin loogisesti, hän sanoo.

Teksti ja kuva: Elina Kirssi