TORONTO. Sanavalmis, positiivinen ja asiastaan innostunut. Näillä sanoilla on helppo kuvailla Marko Vuoriheimoa eli Signmarkia, kuuroa rap-artistia.
Vuoriheimo, 33, on ollut edelläkävijä monessa: hänen ensimmäinen levynsä, vuonna 2006 julkaistu Signmark, oli maailman ensimmäinen viittomakielinen raplevy. Vuoriheimo oli myös ensimmäinen kuuro, joka sai levytyssopimuksen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa. Hän on myös saanut kutsun Linnan juhliin ja kirjoittanut Otavan julkaiseman omaelämäkerran.
Kolme vuotta sitten Signmarkista ja ääneen räpänneestä Osmo Ikosesta oli lähellä tulla Suomen Euroviisu-edustajat, mutta he hävisivät niukasti Waldo’s Peoplelle. Tappio ei ole kuitenkaan hidastanut räppärin vauhtia, päinvastoin – helsinkiläisräppäri on esiintynyt yli 30 maassa ja hän toimii ulkoministeriön erityisavustajana.
Viime viikonloppuna suomalaismuusikko pääsi myös toteuttamaan lapsuudenhaaveensa, kun hän aloitti ensimmäisen Yhdysvaltain kiertueensa. Ennen turneen alkua hän esiintyi Torontossa Annex Wreck Roomissa ja kävi puhumassa urastaan nuorille paikallisissa kouluissa.
– Nuoret ovat tottuneet siihen ajatukseen, että jos on kuuro, ei pysty tekemään kaikkea. Olen yrittänyt näyttää, että come on, jos minä, kuuro, voin tehdä musiikkia, kaikki on mahdollista, Vuoriheimo sanoo ääneen, mutta samalla viittoen.

Hän luennoi nuorille myös Suomessa. Kuulijoina on yleensä myös kuulevia, sillä Signmarkin menestystarinassa ei ole kyse pelkästään kuuroudesta, vaan omien unelmien toteuttamisesta.
– Pitää vain uskoa ja tsempata, eikä välittää muiden mielipiteistä. Perhe ja kaverit hymyilivät tekohymyä, kun esiinnyin koulun kevätjuhlissa ja sanoivat, että muista keskittyä kouluun myös, Vuoriheimo sanoo matkien tekohymyä.
Vuoriheimo alkoi kääntää rap-kappaleita viittomakielelle yläasteella. Hän käänsi Cooliota, Run-DMC:tä sekä Raptoria ja piti räppärien ajatusmaailmasta.
– Tummat räppärit halusivat itselle oikeutta ja tasa-arvoa. Tuntui, että kuurojen ja kuulevien oikeudet eivät olleet ihan samat ja aloin miettiä, että hetkinen, pitäisikö minunkin alkaa räpätä.
Hän osoittaa oikeaa kättään ja kertoo tajunneensa vasta yliopistossa, että kädet muodostavat kielen.
– Kuurot ovat kirjoittaneet tuhansia artikkeleita ja vaatineet oikeuksia, mutta sivua on aina helppo kääntää. Ajattelin, että jos on hauska meininki ja hyvää musiikkia, ihmiset eivät voi vastustaa, Vuoriheimo pohtii.
Hän valmistui Jyväskylän yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi ja opetti neljän vuoden ajan viittomakieltä ammattikorkeakoulussa, ennen kuin alkoi toteuttaa unelmaansa.
–Tajusin, ettei tämä ole se, mistä haaveilen. Haaveeni on aina ollut olla huippu-urheilija tai muusikko. Päätin jättää vakituisen työpaikan ja nyt olen ollut kolme vuotta täyspäiväisesti muusikko. Kanadassa ollaan, Vuoriheimo sanoo naurahtaen.

Oli lähellä, ettei Vuoriheimosta tullut muusikon sijaan urheilijaa. Hän harrasti 8-vuotiaasta yleisurheilua ja treenasi Suomen menestyneimpien pikajuoksijoiden Markus Pöyhösen ja Tommi Hartosen kanssa. Sydneyn olympialaiset olivat tähtäimessä, mutta 15-vuotiaana nuori lupaus päätti lopettaa.
– Motivaatio hävisi. Olin tosi yksinäinen silloin. Toisten paikkakuntien nuoret haukkuivat viestikavereitani, kun he juoksivat kuuron kanssa. Halusin kokea saman kuin kaverini, joka pelasi jääkiekkoa. Kun hän teki maalin, jengi tuli onnittelemaan, Signmark vakavoituu.
Hän pelasikin jääkiekkoa kuurojen maajoukkueessa ja voitti MM-pronssia.
– Urheilu opetti, että häviö on perseestä. Pitää treenata enemmän, ettei häviä, hän heittää.
Musiikkiuransa alkutaipaleella muiden ennakkoluulot ja arvostelu suututtivat, joten Vuoriheimo päätti harjoitella enemmän. Kun ensimmäistä levyä myytiin 10 000 kappaletta, josta 70 prosenttia ulkomaille, Vuoriheimo ja hänen perheensä vakuuttuivat, että ala on oikea.

Signmark on esiintynyt ympäri maailmaa. Yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli esiintyminen Afrikan Unionin huippukokouksessa, jonne silloinen ulkoministeri Alexander Stubb oli hänet kutsunut.
– Keikka oli ihan huikea! Aloitus viivästyi, koska keikkapaikalle tuli pommiuhka. Vedin siellä keikan 5 000 ihmiselle ja ajattelin, milloin räjähtää. Afrikkalaiset käyttävät tosi värikkäitä vaatteita, joten edessä oli hienon näköinen ihmismeri, Vuoriheimo kertoo reilun vuoden takaisesta esiintymisestä.
Hän on ollut myös pitämässä aloituspuhetta YK:n ihmisoikeuskomission kokouksessa Genevessä.
– Ennen kuin menin saliin, joku tuli onnittelemaan, että olen ensimmäinen artisti, joka on päässyt puhumaan täysistuntoon. Olin, että ai ensimmäinen kuuro artisti? Ei kun ylipäänsä ensimmäinen artisti. Edes Elton John tai Elvis eivät ole esiintyneet täysistunnossa, Vuoriheimo kertoo.
Myös eräs korealainen virkamies tuli kertomaan, että Signmark oli ensimmäinen artisti, joka sai hänet jammailemaan.
– Tarjoamme inspiroivaa, positiivista ilmapiiriä ja nimenomaan vau-elämystä. Olen kuullut katsojilta monesti, että keikan jälkeen hymyilyttää koko ajan.
Musiikki on Vuoriheimolle työväline, jonka avulla voi yhdistää ihmiset – kuurot sekä kuulevat. Ulkomailla osataan arvostaa kuuroa räppäriä. Toisin on kotimaassa: Suomessa keikkoja on ollut tänä vuonna vain kaksi.
– Jotenkin tuntuu, että suomalaisille tämä konsepti on vähän liian iso pala. Ensinnäkin Signmarkin musiikki on hiphop-musiikkia, laulu englanniksi ja räppäri on kuuro. Se on ehkä liikaa, hän pohtii.
Kaikki eivät olekaan olleet innossaan Signmarkista.
– Kun Warnerin kanssa tehtiin sopimus ja saatiin levy ulos, yksi radiokanavan pomo vastasi promoottorille, että miten te voitte myydä meille kuuroa artistia. Samaan aikaan Facebookissa kysytään viikottain, miksei levy soi radiossa.

Debyyttialbumillaan Signmark viittoi vielä suomeksi, mutta toisella levyllä Breaking the Rules hän vaihtoi Amerikan viittomakieleen. Viittomakielen kääntäminen englanniksi oli vaikeaa: The Letter -kappaleen käännöstöissä hurahti melkein vuosi.
Kappale kertoo uusi-seelantilaisesta tytöstä, joka lähetti Signmarkille kirjeen tammikuussa 2007 ja kysyi, milloin he tulevat esiintymään Uuteen-Seelantiin. Vuoriheimo vastasi kirjeeseen vain lyhyesti.
Heinäkuussa Signmark esiintyi Madridissa Espanjassa ja kun keikka loppui, kaikki ryntäsivät lavalle. Vuoriheimo jakoi nimikirjoituksia kahden tunnin ajan, kunnes pääsi pakenemaan takahuoneen kautta ulos. Hän oli juuri menossa autoon, kun tammikuisen kirjeen lähettenyt tyttö, Emma, otti häntä kädestä kiinni ja pyysi vielä päästä valokuvaan.
Myöhemmin kuuro lontoolainen dj otti Vuoriheimoon yhteyttä ja kysyi, muistaako tämä vielä Emmaa.
– Emma oli mennyt autoilemaan erään miehen kanssa ja he olivat kuunnelleet Signmarkia. Mies raiskasi Emman, kuristi hänet kuoliaaksi ja poltti auton. Kun poliisi löysi auton, biisini soi vielä cd-soittimessa, Vuoriheimo kertoo vakavana.
Oikeustalon edessä oli 800 viittomakielistä osoittamassa mieltään syytettyä kohtaan ja Emman hautajaisiin osallistui yli tuhat ihmistä. Kun Emmaa laskettiin hautaan, Signmarkin biisi soi valkokankaalla.
The Letterin tehdessä Vuoriheimo lähettikin lyriikat perheelle luettavaksi ja neuvotteli myös siitä, millainen musiikkivideo kappaleesta tehdään.
Viime vuonna, kun Signmark esiintyi Aucklandissa Uudessa-Seelannissa, keikalla oli pelkästään eturivissä 50 Emman sukulaista ja ystävää. Keikka olikin Vuoriheimolle yksi vaikeimmista.
– Kun tuli The Letterin vuoro, toisella kertosäkeellä oli pakko keskeyttää. Hyppäsin lavalta ja kävin halaamassa 20 ihmistä, kerroin Emman perheelle, kuinka pahoillani olen. Nousin lavalle ja olin ihan hiljaa pitkään. Sitten tuntui, ettei Emma olisi halunnut tätä nyyhkytystä ja meininki nousi taas pystyyn, hän muistelee.

Mutta palataanpa vielä vuoteen 2009. Vuoriheimoa harmittaa vieläkin, ettei hän päässyt edustamaan Suomea Venäjällä järjestettyihin Euroviisuihin. Hän kertoo, että kuudessa maassa olisi oltu valmiita aloittamaan kampanja Signmarkin hyväksi.
– Se olisi ollut niin huikeaa. Nyt tuntuu, että tämä toinen tie on sittenkin ollut parempi. Ehkä olisin mokannut Euroviisuissa ja ura olisi ollut siinä. No en olisi, olisin voittanut koko skaban, Vuoriheimo sanoo nauraen.
Itseluottamusta räppärillä riittää, ja kymmenen vuoden päästä hän näkeekin itsensä poliitikkona.
– Nyt vähän pelottaa, koska eduskunta on kuin iso laiva. Pitää aloittaa konehuoneesta, että voi päästä kapteeniksi. Nyt olen kuin pieni moottorivene, vikkelä liikkeissäni. Viking Line taas on ihmisten mielestä hidas, eikä mitään tapahdu, hän muotoilee.

Teksti ja kuva: Elina Kirssi