Vapaa Sana
Pääkirjoitus
12.6.2012

Ulkosuomalaisten yhdistystoiminta kiinnostaa nyt myös tutkijoita (lue juttu sivulta 3). Jyväskylän yliopiston tutkija Sanna Vierimaa on tarttunut harvinaiseen aiheeseen, sillä ulkosuomalaisten järjestöelämää on selvitetty aiemmin tiettävästi vain kerran. 1980-luvulla tutkimuskohteena olivat ruotsinsuomalaiset järjestöt.
Yhdistyksissä ja niiden verkostoissa riittääkin tutkittavaa, sillä Suomi-Seuran mukaan eri puolilla maailmaa toimii ainakin 1 500 suomalaisjärjestöä.
Vierimaan mukaan ei esimerkiksi tiedetä, ovatko ulkosuomalaisten perustamat yhdistykset rakenteeltaan samanlaisia kuin suomalaiset yhdistykset, vai muistuttavatko ne enemmän paikallisia yhdistyksiä. Hän uskookin ulkosuomalaisten perustamien yhdistysten rakenteiden tutkimisen edistävän myös suomalaista yhdistystutkimusta.

Tutkimuksessa on internetkysely, mutta sen lisäksi Vierimaa aikoo tehdä tapaustutkimuksen kahdessa kaupungissa: Torontossa ja Tukholmassa.
On hienoa, että kaikista ulkosuomalaisista seuroista juuri Toronton suomalaisyhdistykset on valittu tapaustutkimuskohteeksi. Tutkimus on nimittäin omiaan auttamaan myös seuroja kehittämään toimintaansa, kenties luomaan uusia yhteistyökumppanuuksia – ja parhaassa tapauksessa saamaan myös nuoret innostumaan mukaan.
Onkin sääli, että vain alle viidennes yhdistyksistä on vastannut Vierimaan kyselyyn. Tuloksilla on sitä enemmän merkitystä, mitä useampi osallistuu tutkimukseen.

Vaikka Vierimaa ei vielä kommentoinutkaan keskeneräistä tutkimustaan, hän kertoi huomanneensa Tukholman-matkallaan, että sikäläiset suomalaisnuoret olivat alkaneet järjestää itse kulttuuritapahtumia. Ruotsin opeista olisi suuri hyöty myös torontolaisille, samoin kuin muillekin kanadansuomalaisille seuroille, jotka kaipaavat uutta verta.
Nuorten aktivoiminen on ongelma myös Suomessa: arviolta jopa puoli miljoonaa nuorta on kyllä kiinnostunut seuratoiminnasta, mutta eivät jostain syystä ole mukana seurojen toiminnassa. Nuoret ovat melko innokkaita urheiluseuroissa ja nuorisojärjestöissä, mutta ovat muuten keskimääräistä vähemmän yhdistyksissä mukana.
Sama saattaa vaivata myös Kanadan suomalaisnuoria: halukkuutta olisi osallistua suomalaisuuden ylläpitämiseen, mutta oikeaa reittiä yhdistystoimintaan ei ole löytynyt.
Esimerkiksi Toronton Canadian Friends of Finland suunnitteleekin verkkosivujensa uudistamista nimenomaan nuorten tavoittamiseksi (juttu sivulla 7). Samaan tähtää myös Osuuspankin vetämä hanke, josta on uutisoitu aiemmin Vapaassa Sanassa.

Toisaalta vika ei ole vain nuorissa: Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen mukaan vain noin puolet suomalaisista osallistuu jonkin yhdistyksen, seuran, piirin tai ryhmän toimintaan.
Ammatillisissa yhdistyksissä ja poliittisissa puolueissa tai järjestöissä toimiminen on vähentynyt 20 vuodessa merkittävästi, kun taas urheilujärjestöjen suosio on lisääntynyt.
Kaikenikäiset kaipaavat siis aktivointia.