Toronton keväässä kohahduttaa tanssitaiteilija Meagan O’Shean järjestämä esitys We Don’t Need Another Hero. Jokainen performanssin viidestä esityksestä sisältää oman kielensä simultaanitulkkausta. Torstaina 9.4. järjestettävässä esityksessä kuullaan myös suomen ja ruotsin kieliä.

– Suomi oli ensimmäinen kieli, jonka valitsin esitykseen, kertoo O’Shean. Hän on haudutellut esityksen ideoita jo vuosia, mutta keskeiset performanssin valmistumiseen saadut ajatukset hän sai kiertueellaan Suomessa 1,5 vuotta sitten. Matkalla hän toimi myös tanssinopettajana Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Outokummussa. Sieltä hän poimi produktioon assistentikseen opiskelija Suvi Kemppaisen.

– Meagan pyysi minua mukaan elokuussa. Olen valmistumassa ensi toukokuussa ja opinnoissani oli mahdollista tehdä työharjoittelu, joten tämä kävi hyvin, Kemppainen kertoo. Esityksen dramaturgian ja suomenkielisen käännöstyön lisäksi hänen työnsä on painottunut esitysten tuotannon järjestelyyn.

Esityksessä on käsikirjoitus, jonka jokaisen esityskerran kääntäjät harjoittelevat läpi muutaman kerran. Suomen ja ruotsin lisäksi muita esityskieliä ovat ranska, tamili, unkari sekä japani.

Keskusteleva, kolmikantainen esitys

We Don’t Need Another Hero on monipuolinen esitys, joka sekoittaa keskenään teatteria, tanssitaidetta ja kuorolaulua. Siinä on ensiksi viiden tanssijan soolo- ja duettotansseja, tämän jälkeen O’Shean soolo, ja lopulta myös yleisön osallistavaa laulua.

Näillä osaalueilla on omat ohjaajansa. Kuoroa ohjaa säveltäjä Christine Duncan, ja tanssijoita O’Shea. Vanessa Reid, joka tekee kansainvälisesti työtä muuttuvien yhteiskuntien kanssa, on kontribuoinut ymmärryksellään ryhmistä vuorovaikutustilanteessa.

Eri osuudet ovat myös pääasiassa harjoitelleet keskenään. Koko esitys on vedetty läpi yhteisvoimin ensi kerran vasta viikkoa ennen ensi-iltaa. Näistä harjoituksistakin puuttuu vielä eräs keskeinen elementti.
– Neljäs liikkuva osa on yleisö. He tulevat lopussa lavalle ja osallistuvat kuorolauluun, kertoo Kemppainen.

Esityksen tarkoituksena on mullistaa yleisön ja esiintyjien vuorovaikutus, niin että jokainen läsnä olija osallistuu esitykseen. Kahta samanlaista esitystä ei ole.

Vaarana onkin, että esitys houkuttelee juuri tietynlaisia, tanssista kiinnostuneita yleisöjä.
– Uusien yleisöjen houkuttelemisen keinot ovat haussa läpi tanssin maailman. Monilla tuntuu olevan käsitys, että tanssi olisi vaikeaa ymmärtää. Itse näen, että sitä ei tarvitsekaan yrittää järkeistää. Tanssin voi kokea vaikka kehollisuutensa kautta, Kemppainen toteaa.

Totuuden käsite kadoksissa

O’Shean aiheena on totuuden käsite sekä sen sijainti. Esitys kyseenalaistaa, onko käsitettä olemassa ulkopuolella, sijaitseeko totuus sydämessä tai vaistoissamme. Inspiraatio on tullut vallan uudelleenjakoa vaativalta Occupy-liikkeeltä sekä esimerkiksi Kreikasta ja Arabimaista, joissa vanhat järjestelmät ovat sortuneet, ja on täytynyt rakentaa uusia siitä, mitä on saatavilla.

Monimutkainen esitys kuulostaa siltä, että se voi rönsyillä helposti eri suuntiin.
- Kaaoksen hallitseminen on koko esityksen pointti. Täytyy osata asettaa rakenne, ja tämän jälkeen kommunikoida, toteaa O’Shea.

Kääntäjän tehtävänä itse esityksessä on kommunikoida erilaisia maailmanpoliittisia väittämiä eteenpäin. Yleisö ei välttämättä ymmärrä, mitä erikieliset väittämät tarkoittavat, joten tärkeässä osassa on se, miltä kieli kuulostaa.
– Suomen kieli on minusta kiehtovaa, vaikka en ymmärrä sitä. Jokaisen asian sanomiseen menee pitkä aika, enkä silti osaa lukea suomalaisista, mikä on puhunnan lopputulos. Ovatko he vihaisia, innostuneita vai tappelunhimoisia, nauraa O’Shea.

Toronton jälkeen esitys tulee muuttamaan hieman muotoaan. Se kiertää kesällä Kanadan festivaaleja. Suomen kieltä ei välttämättä kuitenkaan enää kuulla, sillä Kemppaisen työ harjoittelijana liittyy vain Toronton esityksiin.

Teksti ja kuva: Paavo Ihalainen