Jeffrey Liu on juuri palannut takaisin Torontoon Suomesta, jossa hän suoritti yhdeksän kuukautta kestäneen varusmiespalvelun Rovaniemellä, Pohjois-Suomen kylmissä talvioloissa. Tällä hetkellä Jeffrey on väliaikaisesti töissä Markhamissa, Ontariossa, mutta on jo valmistelemassa seuraavaa matkaansa hieman kaukaisempaan ja lämpimämpään kohteeseen, Taiwaniin.

- Lähden Taiwaniin vuodeksi opettamaan englantia ja opiskelemaan mandariinikiinaa, joka on pääkieli perheessäni. Jeffreyn molemmat vanhemmat ovat Kiinasta kotoisin, mutta muuttivat Suomeen 90-luvun alussa perheen isän työn perässä. Jeffrey syntyi lähellä Ruotsin rajaa, Torniossa, mutta perhe muutti lopulta hieman pohjoisemmas Rovaniemelle. Jeffreyn perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isosisko Kelly ja pikkusisko Siwen. Kaikki lapset oppivat suomen kielen ja kävivät ala-astetta Suomessa ennen muuttoaan Kanadaan.

- Isosiskoni sekä vanhempani puhuvat suomea sujuvasti, kun taas minulle ja pikkusiskolleni se on hieman haastavampaa. Muutettuamme Torontoon aloin käyttämään englantia koulussa ja vapaa-aikana, joten suomen kielen puhuminen jäi. Pystyn kirjoittamaan ja lukemaan suomea paremmin, mutta keskusteleminen on vielä hankalaa. Armeija kuitenkin onneksi auttoi tässä. Jeffrey kertoo.

Lähtö armeijaan

Kun Jeffrey sai kirjeen armeijan kutsuntoihin 18-vuotiaana, oli hänet vasta hyväksytty Toronton yliopistoon lukemaan pääaineina kriminologiaa ja suomen kieltä. Armeijan aloittaminen sai odottaa muutaman vuoden. Viime keväänä valmistautumisen jälkeen hän päätti lähteä Suomeen suorittamaan armeijaa 24-vuotiaana.

- Ystäväni pitivät minua hulluna, sillä täällä Kanadassa armeija ei ole pakollinen. Vanhempani, jotka ovat takaisin Suomessa ja ovat asuneet siellä kymmeniä vuosia, olivat kannustavia ja tyytyväisiä valintaani. Isäni tuli katsomaan valajuhlaani myös.

Jeffreyn aloittaessa armeijan heinäkuussa olivat ilmat vielä lämpöiset pohjoisellakin korkeudella. Hän aloitti Ilmatorjuntapatteristossa, joka toimii Rovaniemen Jääkäriprikaatin joukkoyksikössä.
- Alussa kielen kanssa oli hankalaa, sillä ymmärsin vain noin 60 prosenttia puheesta. Etenkin lapin aksentti oli vahva. Kaikki tupa- ja komppaniakaverit olivat kuitenkin todella ymmärtäväisiä kielen suhteen ja auttoivat selittämällä sanojen merkityksiä. Monet kyselivät paljon myös Kanadasta.

Kielen lisäksi Jeffreylla ja monilla muillakin tupakavereilla kului jonkun aikaa sopeutumisessa armeijan kuriin, sääntöihin ja aikatauluihin.
- Erityisesti aikaisiin herätyksiin oli aluksi hankala sopeutua, mutta kyllä niihinkin ajan kanssa tottui.

Haastavat hetket

Samaan aikaan parhaimmat sekä haastavimmat kokemukset Jeffreyn armeijan aikana tapahtuivat pitkien leirien aikana Suomen metsissä, joissa kesäaikaan hyttysiä riitti ja talvella taas lumen määrä ja kylmyys kiusasivat. Poroihin ja pienempiin eläimiin leireillä tuli törmättyä usein sekä nukuttua talviöisin revontulten alla.

- Kokkolan lähettyvillä oleva Lohtajan leiri oli yksi haastavimpia, mutta samaan aikaan myös ikimuistoisimpia kokemuksia armeijan aikanani. En nukkunut paljoa yhtään koko leirin aikana vahtivuorojen vuoksi, jotka alkoivat keskiyöstä ja kestivät kuuteen asti aamulla.

Erityisesti omien tupalaisten kanssa Jeffrey tuli läheiseksi armeijan aikana.
- Kannan mukanani ikimuistoisia kokemuksia ja hauskoja muistoja armeijan ajoiltani. Kannatti mennä, vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Menisin kuitenkin uudestaan.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä Jeffrey ei ole vielä varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän elää päivä kerrallaan. Taiwanin matkan jälkeen hänellä on tarkoituksena palata takaisin Kanadaan ja alkaa miettimään jatkoa. Yhtenä haaveena olisi poliisikouluun hakeminen.

- Olen kiinnostunut poliisin työstä täällä Kanadassa. Uskon, että armeijan suorittaminen Suomessa on varmasti hyödyksi, jos lopulta päätän hakea poliisiksi täällä. Aika näyttää mihin päädyn.

Teksti: Ida Lohela

Kuvat: Jeffrey Liun arkisto