THUNDER BAY. Kun oma lapsi on jäädä syystä tai toisesta haaveeksi, moni alkaa miettiä vaihtoehtojaan: mitäpä jos ottaisi isoista yrityksistä mallia ja ulkoistaisi likaiset työt kehitysmaihin?

Joka vuosi tuhannet pariskunnat matkaavat Intiaan ja palaavat kotiinsa mukanaan mittatilausvauva.

– Vaikka tapauksista ei ole tarkkoja tilastoja, on arvioitu, että Intiassa syntyy vuosittain noin 25 000 kohdun vuokraamisesta alkunsa saanutta lasta. Heistä puolet päätyy länsimaisille pariskunnille, kertoo ihmisoikeusjuristi Kamayani Bali Mahabal.
Mahabal vieraili lokakuussa Thunder Bayssä esiintymässä Rendez-Vous 2012 -konferenssissa.

Vauvat tarjoushinnalla

Kohdun vuokraamisella tarkoitetaan menettelyä, jossa hedelmöitetty alkio siirretään kolmannen osapuolen kannettavaksi. Monille pariskunnille sijaisäidin käyttö on ainut keino saada oma biologinen lapsi.

Kamayani Bali Mahabalin mukaan jälkikasvua kaipaavien kiinnostus Intiaa kohtaan on ymmärrettävä, sillä kohdunvuokraus on monessa muussa maassa kiellettyä tai vähintäänkin hankalaa. Lisäksi oman vauvan voi saada Etelä-Aasiasta verrattain halvalla.

– Eräällä Mumbayssä sijaitsevalla klinkikalla koko hoito maksaa noin 20 000 dollaria. Hintaan sisältyvät lentolippujen lisäksi muun muassa majoituskustannukset sekä kolme IVF- eli keinohedelmöityshoitokiertoa, Mahabal kertoo.

Summa on vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi kalifornialaisen Surrogacy Sourcen asiakkaat joutuvat pulittamaan kohdunvuokrauspalvelusta. Välitystoimiston kotisivuilla kokonaiskustannuksiksi arvioidaan yli 70 000 dollaria.

Siitä noin puolet, 32 000–37 000 dollaria, ohjataan odottavalle äidille. Loput summasta käytetään muun muassa vakuutuksiin, paperityöhön sekä lääkärikuluihin.
Intiassa sijaisäidit saavat vain 4 000–5 000 dollaria vauvalta.

Selvää riistoa

Yleensä kohdunvuokraajat saavat Intiassa palkkionsa viidessä erässä.

– Suurin osa summasta, 75 prosenttia, maksetaan vasta sitten, kun lapsi on syntynyt ja toimitettu tilaajilleen, Mahabal kertoo.

Käytäntö perustuu hänen mukaansa uuteen lakiluonnokseen, joka laadittiin tänä vuonna.

Luonnos ajaa kyllä tilaajien etua, mutta jättää sijaisäidit käytännössä tyhjän päälle. Samalla se jättää määrittelemättä, mitä tapahtuu, jos lapsi syntyy vammaisena.

– Kuka pitää lapsesta huolen? Ja saako sijaisäiti rahansa? Mahabal kysyy.
Mahabalin toinen huoli liittyy intialaisnaisten hyvinvointiin.

– Suurin osa sijaisäideistä allekirjoittaa työhön ryhtyessään sopimuksen, jonka mukaan sikiö tulee pitää elossa, vaikka raskaus uhkaisi myöhemmin naisen terveyttä ja vaarantaisi jopa tämän hengen, hän kertoo.

– Lisäksi naiset lupautuvat yleensä huolehtimaan itse kaikista raskauteen liittyvistä riskeistä. He siis vapauttavat lääkärit ja lapsen biologiset vanhemmat vastuusta.

Mahabalin mukaan lainsäädäntöä pitäisikin rukata kovalla kädellä: laissa pitäisi mainita muun muassa se, millaiset vakuutukset äideille ja heidän kantamilleen lapsille pitäisi ottaa sekä se, miten moneen hoitotoimenpiteeseen naiset voivat osallistua.

– Edellisessä lakiluonnoksessa synnytysten määrä oli rajattu kolmeen. Nyt niitä saa olla viisi, Mahabal kertoo.

– Koska onnistuneet, elävään lapseen päätyvät synnytykset ja hoitokerrat eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa ja koska keinohedelmöityshoidot harvoin onnistuvat, sijaisäidit saattavat käydä läpi lukuisia alkionsiirtoja, ennen kuin lain asettamat rajat tulevat vastaan. Tämä asettaa heidän terveytensä vaaraan, Mahabal jatkaa.

Lainsäädäntöä rukattava

Vaikka Intian hallitus on valmistellut uutta kohdunvuokraamiseen liittyvää lainsäädäntöään jo parin vuoden ajan, konkreettisia parannuksia ei ole silti vielä nähtävissä.

Pitäisikö Kanadan sitten puuttua asiaan ja kieltää kaikenlainen kohdunvuokraus?
Mahabalin mukaan ei, sillä tiukat rajoitukset eivät auttaisi naisten asiaa. Ne ajaisivat klinikat vain maan alle.

– Kanadan tulisi tosin muokata lainsäädäntöään siten, että sekä sijaisäidin että tilaajien oikeudet olisivat tasapainossa, hän kertoo.

Omaa jälkikasvua kaipaavien olisi myös syytä hiljentyä hetkeksi peruskysymysten äärelle. Heidän kannattaisi miettiä, onko Intiaan lähdössä kyse oikeasti maailman onnellisimmasta matkasta vai rahanhimon värittämästä riistoretkestä.

Teksti ja kuva: Viivi Pietiläinen

Kuka Kamayani?

- Intialainen asianajaja ja kraktivisti.

- Työskennellyt aiemmin muun muassa psykologina sekä toimittajana.

- Taistelee sorrettujen puolesta.

- Pitää blogia osoitteessa kractivist.wordpress.com.

- Kamayanin tekemiä animaatioita löytyy osoitteesta http://goanimate.com/user/0A93x3C4Ukag.

- Kraktivisti tarkoittaa henkilöä, jonka tavoitteena on yhdistää online- ja offline-aktivismi, kuten nettiadressit ja mielenosoitukset, toisiinsa.